Katin merkitykselliset kokemukset

Lupa olla onnellinen ja ajatella positiivisesti

2012-02-05T07:55:00.000-08:00

Hyvät blogieni lukijat, Uusi vuosi uudet kujeet. Nyt kääntyy uusi lehti blogieni sisällöissä. Jatkossa en enää kirjoita niin paljoa sosiaalisesta mediasta, sillä minusta siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Yhteisöllinen online- työskentely on tullut osaksi meidän jokaisen arkea jollain tapaa. Jokainen henkilö, työntekijä ja työyhteisö joutuu hakemaan omat toimintamallinsa, miten sosiaalista mediaa käyttää eri tasoilla intra-, extra- ja/tai internetympäristöissä.

Itse näen niin, että erityisesti sosiaalisen intranetin kehittäminen tulee edistämään työyhteisöjen sisäistä työskentelyä yhteisölliseen online- työskenetelyn suuntaan. On hieno asia, että päästään vähitellen irti passiivisista "ilmoitustaulu introista". Organisaatioissa vain tarvitaan "tulisieluja" erityisesti johtajissa, joilla on näkyä ja osaamista viedä yhteisöllistä online- työskentelyä eteenpäin, sillä kaikki uudet asiat kokevat aina vastustusta. Toinen näky tulevaisuuteen on palvelumuotoilun tuleminen myös osaksi arkista elämämme. Itseäni siinä kiinnostaa erityisesti, kuinka asiakkaiden face-to-face- palvelukokemukukset saadaan tuntumaan yhtä hyviltä myös online- ympäristöissä esimerkiksi organisaation www- sivuilla. Helsingin sosiaaliviraston sosiaalipalvelujen e-design hanke on hieno avaus palvelumuotoilun kehittämisessä. Palvelumuotoilu tulee varmasti jatkossa työllistämään niin graafisiasuunnittelijoita kuin web-suunnittelijoitakin.

Mikä se "uusi sivu" sitten on tälle mun blogilleni. Lyhyesti sanottuna kyseessä on onnellisuuden etsiminen niin työn tekemisestä kuin sen johtamisesta. Palasin joululomalta San Franciscosta loppiaisena. Ostin lentokentältä Harvard Business Review- lehden. Paluumatka Amerikan mantereen ja Atlantin yli sujui todella "kuin siivillä", sillä lehden vuoden ensimmäinen numero sisälsi lukuisia erinomaisia artikkeleita, kuinka ihmisten onnellisuus työssä lisää organisaatioiden tuottavuutta.

Lehteä lukiessani ajattelin, että voiko tämä olla totta, voidaanko nyt todellakin alkaa puhua siitä, että työssä voi olla ja on jopa lupa olla myös onnellinen. Onko vihdoinkin "otsasi hiessa pitää sinun leipäsi tienattava"- ajattelumalli siirtymässä menneisyyteen?

Nykyisin tuntuu siltä, että kaikki viralliset viestimet sisältävät suurimmaksi osaksi vain negatiivisiä uutisia talouden kurjistumisesta ja sen tuomista vastoinkäymisistä niin globaalisti kuin paikallisesti. Niin vähän viestitään positiivisista asioista, jotka tekevät ihmisen myös onnelliseksi, vaikka kuitenkin olemme jatkuvasti myös onnellisten asioiden ympäröimiä.

Nyt alkaa siis uusi onnellisuuden ja positiivisten asioiden esille nostamisen aikakausi. Lupaan välittää tämän blogini kautta tutkittua tietoa siitä, kuinka onnellisuus ja positiivinen ajattelu edistävät hyvinvointia niin henkilökohtaisella kuin työyhteisönkin tasolla.

Alkumatkalla kohti yhteisöllistä sosiaalista intranettiä

2011-11-07T03:53:00.000-08:00

Tämän blogin lukemisen voi aloittaa tekemällä vieressä olevan sosiaalisen median pikatestin.

Sen avulla voi arvioida niin omaa kuin työyhteisönkin yhteisöllistä
online- työskentelyn osaamista.

Kuvion keskellä on sininen nuoli, jonka alapuolella (0- tasolla) ovat sellaiset henkilöt ja/tai työyhteisöt, jotka eivät ole mukana sosiaalisen median online- yhteisöissä.

Autolla ajamiseen verrattuna he ovat niitä henkilöitä, jotka mielummin katsovat kadunkulmasta, kun SOME- työläiset ajelevat paikasta toiseen "kulkupelillä", joka vaikuttaa aivan liian nopealta ja turvattomaltakin. Tuon menopelin opetteluun sivusta seuraajalla ei ole aikaa, sillä mielummin hän kävelee yksin perille. Toki hän voi yhdessä muiden yksin kävelijöiden kanssa kokoontua kadun kulmiin kokoustamaan ja ihmettelemään tätä maailman menoa, kun mihinkään uuden oppimiseen ei ole enää aikaa.

1- tason SOME- epäilijät ovat niitä jotka ovat menneet mukaan SOME- yhteisöihin, mutta heillä ei ole vielä rohkeutta osallistua. Autolla ajamiseen vertailussa tämä tarkoittaa sitä, että istutaan autossa paikallaan ja katsellaan, kun muut huristelevat autoillaan ympäriinsä.

2- tason SOME- kokeilijat rohkenevat osallistua useisiin some- yhteisöihin ja ovat läsnä lähes koko ajan päivittämällä omia profiileja ja kommentoiden muiden päivityksiä. Autolla ajamisen opetteluun verraten nämä SOME- kuskit ajelevat, sillä on ajettava, jotta saa riittävän tuntuman ajamiseen mokineen päivineen niin, että ajaminen alkaa tuntua turvalliselta.

3- tason SOME- talkoolaiset tietävät, miten monenlaisiin tarkoituksiin somea voi käyttää edistämään yhteisöllistä työskentelyä. He osaavat säädellä omaa läsnäoloaan eri yhteisöissä. Autolla ajamiseen verraten, heidän ei tarvitse jatkuvasti ajaa, sillä auto voi seistä myös pihalla, koska ajaminen ostaan. Toisaalta he ovat oppineet hyödyntämään online- työskentelyä niin, että auto voi todella seisoa pihalla, kun osataan työskennellä online ja turhilta nenäkkäin kokouksilta vältytään ja samalla edistetään kestävää kehitystä.

Edellä ollut SOME- osaamisen testi toimikoon orientaationa tämän blogin varsinaiselle teemalle eli sosiaaliselle intranetille. Pidin viime viikolla SOME- info päivän, jossa sai kysyä "kaikkea, mitä on aina halunnut tietää somesta. muttei ole kehdannut kysyä". Puualan neuvottelukunta kysyi, mikä olisi sopiva some- työkalu pitää yhteyttä asiakkaisiin eli opiskelijoihin ja vastaukseksi löytyi Facebook- yhteisö. Näyttötutkintotiimi halusi kehittää sisäistä viestintää organisaation sisällä ja some- työkaluksi löytyi Yammer.

Päivän viimeinen SOME- kyselytunti oli avoin kaikille koulutuskonsernissa ja myös omille FB- kavereille. Paikalla oli noin 15 henkilöä. Keskustelussa nousi esille seuraavia asioita SOMEsta:

· Koulutuskonsernin intranet on hyvin passiivinen. Koulutuskeskus Salpauksessa on käytetty vuoden verran Yammeria (salpaus.fi –käyttäjäryhmä n. 170 henkilöä). Konsernin johtoryhmä on päättänyt, että intranettiä aletaan kehittämään. Pilottiryhmänä toimii Aikuiskoulutus ja työelämäpalvelut (AITY) –toimialan johtotiimi ja Datatiimi.
·         Sosiaalinen intranet on tulevaisuuden väline, jolla pyritään korvaamaan yrityksen sisäinen sähköpostiliikenne. Tiedostoja ei tarvitse lähettää, vaan ne ovat kaikkien saatavilla tietystä paikasta. Työ saadaan läpinäkyväksi ja se vähentää päällekkäistä työtä.
·         Mikä on henkilön rooli sosiaalisen median käyttäytymisessä, miten painavina mielipiteitä pidetään ja kuinka tunteen osuus kanssakäymisessä välitetään vrt. henkilökohtainen tapaaminen?
·         Viestin välittymisessä on kyse ihmisestä, jos henkilö on töykeä sähköisesti, hän on sitä myös oikeassa elämässä. Tekstin kirjoittaminen vaatii harjoittelua, jotta positiivinen viesti saadaan välitettyä edelleen. Kuvien ja videoiden käyttöä tulee lisätä.
·         Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Nuoriso käyttää sosiaalista mediaa jatkuvasti ja myös yritysten on päästävä siirtymään sinne. Sosiaalinen media ei ole pelkkä ajanviete, vaan työväline.
·         Sosiaalinen media ei ole vielä kovin vakuuttava yritysten näkökulmasta. Kun löydetään keinoja markkinointiin ja kohderyhmiin, välineestä tulee luotettava. Se on kuitenkin pitkän ajan prosessi.
·         Sosiaalinen media lähtee henkilökeskeisyydestä. Opetukseen tarvitaan paljon esimerkkejä siitä, miten yritykset oikeasti hyötyvät sosiaalisesta mediasta.
·         Kommunikaatiokyky- ja halu on viestinnän perusta. Jos prosessi ei toimi ilman työkalua, se ei parane työkalun käyttöönotolla. Tunteiden mukana olo ei välity samalla tavalla kuin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä.
·         On sovittava pelisäännöt organisaation ja työyhteisön näkökulmasta, mihin sosiaalinen media sopii ja mihin ei sovi. Asiaa on tarkasteltava organisaationa, jolloin sosiaalisen median hyväksyttävyys työkaluna saavutetaan.
·        Toiveena on saada koulutuskonsernille sosiaalinen intranet.
·       Sosiaalisen median käyttöönoton tulee lähteä tarpeesta, ei ylhäältä annettuna.
·         Tarvitaan työkulttuurin yhteinen päätös, johon kaikki sitoutuvat. Sovellukset ja palvelut on helppo ottaa käyttöön, mutta työkulttuurin muuttaminen on paljon vaikeampaa.
·         Tiedon jakamisen sosiaalisessa mediassa pelätään hävittävän omaa erikoisosaamista. ·         Asiantuntijaorganisaatiossa ei haluta tällä hetkellä käydä keskusteluja sosiaalisessa mediassa, vaan koetaan ettei ole aikaa.
·         Ovatko nykyiset välineet olemassa enää tulevaisuudessa? Sosiaalisen median käytössä on huomioitava mm. tietoturva- asiat
·         Käyttömahdollisuudet ovat niin laajat, että välineiden valinta on tehtävä asian mukaan. Uusia ohjelmia ja sovelluksia tulee koko ajan käyttöön, koetaan ettei sosiaalisille medioille ole enää tilaa eikä aikaa.
·         Työ tulee muuttumaan yhä enemmän offline- ja online– työskentelyksi. Nuoret jopa valitsevat työpaikkojaan sen mukaan, millaiset tietokoneet ja menetelmät niissä on käytössä. Monella on kotona paremmat työvälineet, kuin työnantaja pystyy tarjoamaan. Tällöin joillakin aloilla kotona työskentely voi olla vaihtoehto?
·         Sosiaalinen media tarjoaa keinon tiedon ja osaamisen jakamiseen, josta seuraa läpinäkyvyys organisaatioissa.
·         Mihin suuntaan ollaan menossa henkilöstön kehittämisessä? Työkalu on valittava tarpeen mukaan ja henkilöstö on myös koulutettava.
·         Kun organisaatio on kunnossa ja eri portaat luottavat toisiinsa, johtamisjärjestelmä toimii. Tämän jälkeen on mahdollista aloittaa keskustelu esim. luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä online – yhteisöissä.
·         Yrityksissä vaaditaan rohkeutta laitta esim. jokin epäkohta kaikkien näkyville. Valittaminen on helppoa, päinvastoin pitäisi tehdä ratkaisevia ehdotuksia asian parantamiseksi. Toisaalta, jos asia on tuotu esille, joku toinen voi keksiä siihen ratkaisun.
·         Sosiaalinen media mahdollistaa tuotekehittelyn yhdessä asiakkaiden kanssa.
·         Organisaation näkökulmasta sosiaalisen median käyttö on suunnitelmatonta ja yksittäisten henkilöiden intressistä. Pelisääntöjä on olemassa, mutta onko pidemmälle menevää suunnitelmaa? Esimerkkeinä Puolustusvoimat ja Metsähallitus, joissa pelisäännöt ja haltuunotto on sidottu strategiaan.
·         Ihanne ei ole se, että ihmiset pyörivät omissa työyhteisöissään, vaan se, henkilöstö on mukana monenlaisissa verkostoissa.
·         Mikä on tarkoitus: yksilön arvon kehittäminen vai organisaation arvon kehittäminen? Onko sosiaalinen media yksilön vai organisaatioiden ryhmien työväline?
·         Onko esim. Facebookin käyttö sallittua työaikana? Pelisäännöt on luotava
·         Etätyö toimii työssä, jossa työn tuloksia voidaan mitata. Kaikissa työtehtävissä se ei kerta kaikkiaan käy.
·         Miten saamme organisaatiossa henkilöstön mukaan ja innostumaan? Ensin on määriteltävä tarve. Jos se on asia, josta henkilö näkee selkeästi konkreettisen hyödyn, se ei tarvitse sen kummempia perusteluja. Asiantuntijoita tarvitaan aina. Joku enemmän välineisiin perehtynyt voi neuvoa ja opastaa muita.
·         Organisaatiossa on tehtävä suunnitelma: mitä hyötyä tulee, mitataan tulokset, määritellään tavoitteet ja kartoitetaan hyödyt ja nimenomaan tulevaisuuden hyödyt. Asiakkaiden välineet tulee tietää, jotta osataan markkinoida oikein.
·         Jos organisaation korkeimman johdon panostus ei heijastu henkilöstöön, ei uskottavuutta saavuteta ja projektin läpimeno ei menesty. Läpivieminen on kommunikointia ja valintojen tekemistä. Sanaa muutos on vältettävä, vaan puhuttava kehityksestä.
·         Tiettyjen osa-alueiden esim. tuotekehittelyssä on tehtäviä, joita on hoidettava ns. ”salassa”. On kuitenkin paljon työtehtäviä, joissa jakaminen kannattaa. Esimerkiksi konsernin tulostavoitteet ja tulokset eri tulosalueiden, toimialojen jne. osalta voisi olla kaikkien nähtävissä. Kaikkien ei tarvitse koskaan tietää kaikesta, mutta tietynlainen läpinäkyvyys helpottaa yhteistyötä. Nykyisessä organisaatiossa yhteistyön tekeminen on vaikeaa, koska täällä eletään omissa lokeroissaan.
·         AITY toimii pilottina sosiaalisen intranetin kehittämisessä. Sharepoint-intra pilottiversio on tekeillä. Vastarinta pienenee todennäköisesti, jos kehittämistyötä tehdään avoimesti, pidetään työpajoja ym. jossa käyttäjien kommentteja ja käyttökokemuksia voidaan käsitellä ennen päätöksen tekemistä ja yritetään saada henkilöstö innostumaan. Sharepointi on ollut kehittämisvaiheessa konsernissa jo vuosia. Se on monipuolisempi kuin Yammer ja kytkeytyy muihin konsernin järjestelmiin. Joulukuussa pilotointi alkaa ryhmällä, joka jo osaa sitä käyttää ja myöhemmin toisella ryhmällä, joka ei osaa käyttää. Yammerin käyttöä jatketaan ainakin siihen asti, kun Sharepoint todellisena yhteisöllisenä sosiaalisena intrana.

Paljon siis keskusteltiin ja monia näkökulmia SOME- työskentelystä tuli esille. Mutta edelleen on paljon kysyttävää somen käyttömahdollisuuksita työ- ja johtamisvälineenä. Olen jo jo aikaisemmin kirjoittanut blogin ihanteellisesta sosiaalisesta intranetistä, kun yritin hahmotella sitä suuntaa, mihin yhteisöllisellä online- työskentelyssä organisaatiossa pyritään.

Sovimme viime viikon SOME- työläisten kyselytunnilla, että jatkamme kyselytunteja myös jatkossa kerran kuukaudessa eli jokaisen kukauden ensimmäisenä keskiviikkona.

Seuraavan kerran SOME- työläisen kyselytunti on ke 7.12.11 klo 15-16. Paikka on Tuoterenkaan tiloissa Kiveriön Kabinetti, Kiveriönkatu 34.

Tervetuloa keskustelemaan ja kyselemään SOMEsta sekä minulta että opettaja Ari Salorannalta. Keväällä on luvassa kyselytunti myös online- versiona.

SOMEa 24/7 vai sopivasti sompaillen itselle sopivalla tavalla

2011-09-01T05:12:00.000-07:00

Lähes SOMEttoman kesäloman jälkeen olen ollut hieman hakusessa, miten löytää taas sopiva online-offline- työskentelyrytmi. Olen kesällä pelannut golfia lähes joka päivä ja ollut aivan muualla kuin online- ympäristöissä. Täytyy tunnustaa, etten juuri kaivannut SOMEilua kesäloman aikana. Tosin eräänä tylsänä sateisena kesäpäivänä liittyin muutamaan uuteen SOME- yhteisöön kuten Heia Heiaan, Localmindiin, Netlogiin ja Foursqureen, kun uteliaisuuttani halusin testata niiden toimintaa. Tuskinpa siinä ovat vielä viimeiset SOME- työkalut, joita tulen kokeilemaan, sillä sitä parasta SOME- työkalua ei ole vielä keksitty.

Olen viime viikon aikana tyhjentänyt työhuoneeni kaappeja, sillä vaihdan toimipistettä viereiseen rakennukseen. Samalla olen heittänyt kierrätykseen valtavat määrät A4- papereita siis kokousmuistiota, powerpoint- esityksiä, exel- taulukoita ja eri organisaatioiden esitteitä ja vuosikertomuksia, siis niitä paperidokumentteja, jotka on kopioitu online- versioista. Samalla olen löytänyt kasoittain klemmareita, kansioiden välilehtiä ja muovitaskuja. Ne kaikki olivat aikoinaan tarpeellisia, kun olen yrittänyt saada asioita järjestykseen. Nykyisin pärjään hyvin yhdellä muistiokirjalla, johon voi koota ns. tärkeitä asioita siltä varalta, jos nettiyhteydet eivät pelaa tai olen muuten vaan kyllästynyt raahaamaan painavaa kannettavaa mukanani paikasta toiseen. En edes ole tiennyt, mitä kaikkea kaapit ovat pitäneet sisällään. Miksi ihmeessä paperimassoja pitänyt ns. "hillota" kaapeissa kaikki nämä vuodet?

Tässä siirtymävaiheessa uusiin työtiloihin uuden työyhteisön kanssa on mahdollisuus uudistua monella tapaa yhdessä uusien työtovereiden kanssa. Nyt se on päätetty. Ainakin itse aloitan vihdoinkin paperittoman toimistotyön. Yhdessä voisimme myös luoda uudenlainen online- offline- työskentelymallin hyödyntäen myös SOMEa työvälineenä esimerkiksi uuden työyhteisön sisäisessä viestinnässä. MBAn päättötyöni SOME johtamisvälineenä sisältää paljon esimerkkejä, kuinka SOMEa voisi hyödyntää työ- ja johtamisvälineenä. Täytyykin ehdottaa uudelle työyhteisölle SOME- työskentelyvaihtoehtoja perinteisen kokoustamisen kulttuurin rinnalle.

Olen huomannut, että minusta ei kuitenkaan ole 24/7- mallilla työskentelijäksi, ainakaan vielä ;). Yritän edelleen löytää itselle sopivinta online- offline olemisen mallia. Näyttää siltä, että mieluiten olisin korkeintaan 8 tuntia päivässä online muun työskentelyn lomassa ja korkeintaan viitenä päivänä viikossa. Tämä sen vuoksi, että ainakin minun aivoni kaipaavat välillä täydellistä lepoa online- työskentelystä, siis myös viikoittain ja pitkin työvuotta eikä vaan loma-aikana.

Digi- vai paperikirja?

2011-05-08T01:50:00.000-07:00

Törmäsin äskettäin LinkedInissä kyselyyn, jossa selvitettiin teemaa: digi- vai paperikirja. Kyselyyn vastanneita oli eripuolilta maailmaa 493 henkilöä, joista puolet naisia ja puolet miehiä. Kyselyn tuloksena oli, että digikirja voitti (n= 256, 52 %) rimaa hipoen paperikirjan (n= 237, 48 %). Digi- kirjaa luettiin mieluiten tietokoneelta eli läppäriltä tai pöytäkoneelta (n= 104, 21 %), lukulaitteelta (n= 78, 16 %), tabletilta (n=46, 9 %) ja älypuhelimelta (n= 28, 6 %). Kyselyyn vastanneista suurin osa oli yli 45- vuotiaita, joten ehkä se selittää, että paperikirjalla on edelleen suuri suosio lukijoiden joukossa.

Itse luen parhaillaan Uusi kultakausi- kirjaa, joka alaotsikko on "kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken". Kirja on perinteinen paperipokkari- kirja, josta maksoin 17 euroa kirjakaupassa. Olisin voinut ostaa kirjan myös sähköisenä versiona ja maksaa siitä silloin vain 11.90 euroa. Sähköinen versio olisi johdatellut lukukokemukseni useisiin linkkeihin (lähteisiin), joihin kirjassa viitattiin useamman kerran ja joita kaipasin lukemisen aikana. Tosin sähköinen lukukokemukseni olisi ensin edellyttänyt lukulaitteen hankkinmista. Lukulaitteiden mahdollisuudet ja hinnat vaihtelevat 200 - 800 € välillä, riippuen siitä haluaako pelkän lukulaitteen vai samalla kaupan päälle älypuhelimen tai vaikka tablettitietsikan.

Olen siis edelleen perinteisen paperikirjan lukija, vaikka voisin aivan yhtä hyvin olla digi- kirjan lukija. Olen huomannut, että olen viime vuosien aikana harjaantunut lukemaan pitkiä online- tekstejä. Vielä neljä vuotta sitten, kun tein väitöskirjaani, en jaksanut lukea kuin 4-6 sivua online- tekstiä. Kaikki sitä pidemmät tekstit piti aina printata luettavaksi. Tämän talven aikana tein MBA:n päättötyön, jossa on 92 sivua tekstiä. Printtasin sen vain kerran puolessa välissä kirjotusurakkaa, sillä silmäni ovat harjaantuneet näkemään ja aivoni prosessoimaan pitkiäkin online- tekstejä. Nyt vain pitäisi löytää oikeanlainen lukulaite, jolla lukea sähköisiä online- kirjoja. Olisiko kokeneimmilla digi- kirjan lukijoilla vinkkejä, minkälaisella vempaimella saisi aikaan parhaimpia online- lukukokemuksia?

Minusta tuli huomaamattani bloggaaja

2011-03-24T06:48:00.000-07:00

Työnohessa kolme vuotta kestäneet MBA- opintoni alkavat lähestyä loppuaan, sillä olen saanut ohjaajaltani painatusluvan päättötyölleni "sosiaalinen media johtamisvälineenä". Ilmassa pitäisi olla enemmänkin helpotuksen tunnetta, mutta nyt tuntuu lähinnä epäuskottavalta, voiko tämä olla totta. Lieneekö kyseessä kuitenkin enemmän pelko, että joudunko nyt lopettamaan SOME- blogaamiseni, jonka olen oppinut viimeisen vuoden aikana. Siispä ajattelin pohtia tässä blogissani, mitä bloggaaminen minulle merkitsee.

Opin bloggaamisen merkityksen tyttäreltäni, joka muutti asumaan rapakon taakse elokussa 2007. Hänen blogejaan Sanna San Franciscossa oli kiva seurata. Myöhemmin, kun hän alkoi käyttämään enemmän Facebookia, niin myös bloggaaminen jäi. Itse aloin kirjoittamaan työblogia tammikuussa 2009 ja samana vuona tein myös MBA- opinnoissa online business- kurssin blogeista johtamisvälineenä. Kesällä 2010 aloitin näiden sosiaalisen median blogien kirjoittamisen sekä suomeksi että englanniksi Katri's meaningful experiences. Halusin blogien kirjoittamisella selvittää, miten niillä voisi edistää tai tukea MBA:n päättötyöni tekemistä ja sitähän ne tekivät. Bloggaamiseni avulla sain jäsenneltyä niitä teemoja, jotka nousivat esiin tehdessäni tutkimusta. Blogatessani myös testasin ajatuksiani muiden kanssa ja samanaikaisesti kirjoitusaikataulu loi ikään kuin työrytmin, jossa tutkimukseni eteni. Jokainen kirjoittamani SOME- blogi on päässyt tavalla tai toisella mukaan myös varsinaiseen päättötyöhöni, sillä käytin omia blogeni ns. toisijaisena lähdeaineistona tutkimuksessani. Nyt kuitenkin SOME- johtamisen välineenä bloggaamisen tarve on ikään kuin päättynyt, kun päättötyö valmistui. Miten tästä eteen päin?

Olen maaliskúun aikana pitänyt viisi esitystä sosiaalisesta mediasta johtamisvälineenä. Lisäksi sain juuri tietää että artikkelini on hyväksytty The Innovation for Competence- konferenssiin, joka pidetään toukokuussa Lahdessa. Siis luvassa on vielä pientä pinnistystä sosiaalisen median rintamalla, joista voisin halutessani blogata ennen kuin heittäydyn täysillä uuteen golf- kauteen. Olen huomannut että bloggaaminen on minulle nykyisin helppoa, sillä teemat tulevat aina kuin itsestään ja kirjoittamistakaan ei tarvitse väkisin pusertaa irti itsestä. Nyt kun olen löytytynyt tällainen bloggaamisen vireen, niin ehkä sitä ei kannata katkaista, kun se alkaa minusta tuntua luontevalta tavalta viestittää ja ilmasta itseäni. Siis viimeisen vuoden aikana minusta tuli ikään kuin huomaamattani bloggaaja. Ehkä laitan kuitenkin SOME- blogit kesätauolle ja keskityn golfaamiseen kesällä. Voihan se olla niinkin, että uudet golf- kokemukseni vaativat pääsyä blogien kautta ulos, sitä ei vielä tiedä.

Sosiaalinen media: yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista online- työskentelyä

2011-02-21T23:03:00.000-08:00

Sosiaalinen media tunnekokemuksena
Tämä blogini sai alkunsa siitä, kun olemme kollegoiden kanssa käyneet keskustelua ELSAssa (e- learning Salpauksessa, eli Moodle- oppimisalustalla), mistä sosiaalisessa mediassa oikeastaan on kyse. Itse vierastan koko ELSAa. Minulla on aina sellainen tunne kuin menisin kellariin töihin, kun avaan ELSAn auki. En löydä sieltä mitään ja keskustelut katoaa sinne kellarin sopukoihin kuten myös sähköpostiliikenteessä on tapana käydä. Jotenkin tuli mieleeni, että "Mun koti ei ole ELSAssa" Sen sijaan viihdyn paljon paremmin esimerkiksi Facebookin ja Yammerin työskentely- ympäistöissä, siellä olevat näkymät jotenkin sopivat paremmin minulle. Minä en eksy niissä ja osaan liikkua niissä molemmissa ihan kotoisasti, joten siitä tulee turvallisuuden tunne online työskentelyyn. En myöskään viihdy Second Lifessa, sillä en ole koskaan oppinut kunnolla liikkumaan Katrilli Kling- avatar hahmollani ja en jaksa "leikkiä" toisella tekaistulla nimellä siinä ympäristössä. Mielummin olen läsnä omalla nimelläni ja naamallani niin online kuin kuin offline täällä realityssä. Siis nämä kaikki olivat tunnekokemuksia, minkä online työskentely-ympäristön/sosiaalisen median työkalun tunnen sopivan käyttööni parhaiten. Sekin on mahdollista, että turvallisuuden tunnetta ei tule lainkaan online työskentelyn yhteydessä. Kun kehitin sosiaalisen median pikatestin niin huomasin tuntevani aika monta henkilöä, joille tuottaa vaikeuksia siirtyä käyttämään sosiaalisen median työkaluja osana työtä. Mistä johtuu, että niin monet ns. sosiaaliset ihmiset näyttävät menevän ikään kuin "kipsiin" online-ympäristöissä?

SOME- tarinan matka: nenäkkäin realitystä videon välityksellä SOME- yhteisöihin
Jotenkin näyttää olevan niin paljon helpompaa kommunikoida puhumalla nenäkkäin, kun on non-verbaaliviestintä tukena. Toisaalta nenäkkäin tapahtuvasta kommunikaatiosta ei jää jälkiä, ellei keskusteluja nauhoiteta tai videoida, kuten olemme alkaneet tekemään Salpauksen aamu-uutisissa. Olin eilen vieraana Salpauksen aamu-uutisissa. Samalla se oli ensimmäinen kokemukseni, miten videointia ja chat- mahdollisuutta voi yhdistää toisiinsa. Oliko kyseessä sosiaalisen median tapahtuma? Kyllä se oli, sillä siinä videon välityksellä oltiin reaaliaikaisesti online- yhteydessä n. 30 eri henkilöön. Heistä yksi lähetti chatin välityksellä uutisstudioon kysymyksen, josta käytiin realiaikaisesti keskustelua. Videota on jälkeen päin käynyt katsomassa useampi henkilö ja keskustelu teemasta on tämän jälkeen jatkunut Facebookissa, Twitterissä ja myös blogissani. Näin nenäkkäin nenäkkäin oleva tapahtuma siirtyi online- tapahtumaksi ja alkoi elämään omaa tarinaansa eri SOME- yhteisöissä.

Mitä on sosiaalinen media?
Sosiaalista mediaa ymmärretään ja määritellään kovin eri tavoin. Eikä siihen ole olemassakaan yhtä oikeaa vastausta. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt opiskeluni myötä ja käyttänyt SOMEa osana työtäni, olen päätynyt seuraavaan määrittelyyn sosiaalisesta mediasta. Sosiaalinen media on online- työskentelyä yhteistoiminnallisesti ja yhteisöllisesti, jossa hyödynnetään SOME- työkaluja (mm. Facebook, Twitter, Yammer, LinkedIn, WIKIt, blogit tai vaikka Skype- puhelun käyminen samalla, kun työstää dokumenttia Google doceissa) ja muita internetin mahdollisuuksia yhteisen päämäärän saavuttamisessa.

SOMEsta organisaation yhteisölliset "online-pikkuaivot"

2011-01-23T08:14:00.000-08:00

Uutta teknologiaa ja SOMEa opiskelemassa
Olin 12-13.1.2011 ensimmäistä kertaa uuden teknologian messu- ja konferenssitapahtumassa Lontoossa. Osallistuin ensimmäisenä messupäivänä BETT International konferessin luentoihin ja opastettuun kierrokseen messualueella. Kaikissa puheenvuoroissa & paneeleissa (yhteensä 11 kpl), joita seurasin nousi esiin SOMEn mahdollisuudet edistää: 1) oppimisen henkilökohtaistamista (personalization), 2) kestävän kehitystä, 3) tehokkuutta ja taloudellisuutta , 4) organisaation IT- arkkitehtuurin tärkeyttä ja 5) oppimisen tapahtumista pilvissä. Ensimmäisen päivän suurin ihmetys oli se kuinka ala-asteikäiset käyttävät jo suvereenisti kaikkia SOME- työkaluja esim. Frog- tuotteet, joilla ala- ja yläasteikäiset SOMEilevat ja heidän vahemmat saavat SOME- & opiskelijahallinto- palveluita samasta työskentely-ympäristöstä.

Toisena messupäivänä osallistuin standeillä oleviin messutapahtumiin, joista mm. Mikrosoftin tulevaisuuden näkymät olivat kiinnostavia. Tarvitaanko tulevaisuudessa perinteellisiä kouluja lainkaan, kun kaikki tieto on online ja oppiminen on ajasta ja paikasta riippumatonta? Eniten vietin aikaa Specialistic Schools and Academic Trust osastolla, jossa seurasin: esittelyjä iPhonen ja SOME- työkalujen käytöstä opetuksessa ja vanhempien osallistamiseen ja sitouttaminen SOME- opetukseen. Samat teemat, jotka tulivat esille konferenseissa edellisenä päivänä tulivat vastaan myös käytännön esimerkeissä messuosastoilla seuraavana päivänä.

Visio tulevaisuuden SOME- työskentelystä kouluissa
Paras SOME- koulu olisi sellainen, jossa kaikille opiskelijoille annettaisiin kannettavat läppärit käyttöön heti ensimmäisenä koulupäivänä, kun opiskelu alkaa. Näin tapahtuu esimerkiksi Varsity college, Queensland Australia jossa kaikille opiskelijoille hankitaan kannettavat koneet ja motivaatio opiskeluun kasvaa. Siellä opiskelu henkilökohtaistetaan käyttäen erilaisia SOME- työkaluja ja oppimistulokset ovat erinomaisia sekä keskeyttäminen vähäistä. Myös Portugalissa hankitaan kaikille sekä opiskelijoille (ala- ja yläaste) että opettajille kannettavat koneet. Tämä "oppiminen pilvissä" tietysti edellyttää toimivaa läppäreitä käyttöön myös koko opetushenkilöstölle ja toimivaa langatonta verkkoa. Eikä siitä liene ainakaan haitaa, jos oppilaitosorganisaatiossa myös esimiehet ottavat käyttönsä SOME- työkalut johtamisen välinenä.

Viime aikoina olen alkanut ajatella, että SOME- työkalujen käyttö johtamisen välineenä on kuin työyhteisössä olisi käytössä yhteisölliset "online pikkuaivot". Asioita on muhimassa ja valmistelussa erilaisilla jaettujen dokumenttien työkaluilla kuten WIKIssä, Google Docissa tai vaikka keskusteluryhmissä Yammerissa. Miten halukkaita eri organisatioissa sitten ollaan yhteisölliseen online työskentelyyn? Tätä asiaa olen pohtinut esityksessäni sosiaalisen median aiheuttamaa työnmuutostaeli siitä kuinka olemme muuttumassa online-offline työntekijöiksi vaiheittain: alun 0- taso SOME- torjusta, 1- tason SOME- epäilijän kautta, 2- tason SOME- kokeilijaksi ja lopulta 4- tason SOME- takoolaiseksi. Löydät SOME- käyttäjän pikatestin tuolta Slideshare- esityksestäni tai voit lukea siitä lisää seuraavasta englanninkielisestä SOME- blogistani, joka ilmestyy kahden viikon päästä.

SOMEn mahdollisuuksia: dokumenttien jakamisesta kohti yhteisöllistä online- työskentelyä

2010-12-19T03:26:00.000-08:00

Tämän syksyn aikana olemme ottaneet WIKIn SOME- työkaluna käyttöön osana laatukuvausten tekemistä. Olen tämän työskentelyn aikana alkanut pohtimaan, mistä tässä yhdessä toteutetttavassa SOME- työskentelyssä oikeastaan on kyse. Olemmeko tekemässä dokumenttien työstämistä yhdessä vai olemmeko enemmänkin jakamassa osaamistamme yhteisöllisesti online?

Sosiaalisen median työkalujen käyttö vaatii käyttäjältään perehtymistä itse työkaluun esimerkiksi WIKIin, Google docsiin tai vaikka Facebookin ryhmätyökaluihin. Online- ryhmätyöskentelyyn ryhdyttäessä tulee siihen osallistuvilla olla selvillä yhteisen työskentelyn päämäärä konkreettisena tuotoksena esimerkiksi dokumenttina, jonka rakenne ja sisältö tulee olla tietyn muotoinen. Osallistujien tulee olla selvillä myös välitavoitteista, aikatauluista ja tehtäväjaoista eri asiantuntijarooleissa toimivien henkilöiden välillä. Tämä kaikki vaatii yhteistä sopimista eli pelinsäännöt online- työskentelylle. Tämän lisäksi tarvitaan vielä osallistujilta sitoutumista työskentelyyn ja vetäjältä kärsivällisyyttä ohjata työskentelyä kohti yhteistä päämäärää.

Seuratessaan työskentelyn etenemistä vetäjän tehtävänä on ohjata työskentelyä antamalla rehellistä palautetta osallistujille sekä kannustamalla, kehoittamalla, kritisoimalla, kysymällä, kiittämällä ja kommentoimalla ohjata osallistujien työskentelyä. Online- työskentelyn rinnalle tulee myös suunnitella nenäkkäin tapahtuvien tapaamisten aikataulut ja sisällöt työskentelyn edistämiseksi. Toisaalta työskententelijät voivat käydä keskustelua tekemästään työstä esimerkiksi Facebookin keskusteluryhmässä tai vaikka Yammerissa, joka on otettu käyttöön omassa organisaatiossani SOME- työkaluna. Myös näitä online- keskusteluja tulee ohjata, jotta itse varsinainen yhteinen työn kohde edistyy halutulla tavalla.

Tämä kaikki tähänastinen oli SOME- työskentelyn osaamista, joka on vain opiskeltava ja osattava, jos aikoo työskennellä yhteisöllisesti online. Näkisin kuitenkin, että varsinainen haaste onkin ohjata "hartioiden välissä" tapahtuvaa sitoutumista työskentelyyn. Nykyään kenelläkään ei tunnu olevan aikaa mihinkään uusiin asioihin, jotka muuttasivat jotenkin nykyisiä toimintamalleja. Jotenkin oletetaan, että uusien asioiden opiskelu tulisi tapahtua iltaisin ja viikonloppuisin ns. työajan ulkopuolella. Mistä ihmeestä meille on syntynyt sellainen käsitys, että online- työskentely ei kuuluisi työaikaan? Onko online- työskentely todella niin paljon arvottomampaa kuin nenäkkäin tapahtuma työskentely, että sitä ei voisi tehdä työaikana vai onko jostain muusta kyse?

Entä, jos kyse ei ole kummastakaan siis siitä, että ei ole osaamista työskennellä käyttäen SOME- työkaluja tai siitä, ettei ole aikaa online- työskentelyyn. Mitä, jos kyseessä onkin ihan kokonaan kolmas väliin tuleva tekijä eli "minä itse". Olenko "minä itse" valmis jakamaan omaa osaamistani muiden kanssa online, jos oman osaamisen jakaminen ei ole luonteva toimintamalli nenäkkäin tapahtuvassa toiminnassakaan eli offlinessa. Olenko valmis laittamaan keskeneräisen tuotokseni jakoon muille kommentoitavaksi? Mitä kaikki muut ajattelevat minusta sen jälkeen, kun online- tekemiseni tulee dokumentoitua? Kokoustamisen kulttuurissa olen voinut aika huolettomasti höpöttää eikä sanomisistani ole jäännyt muuta kuin erilaisia tulkintoja ja mielikuvia jokaisen kokoukseen osallistuneen korvien välissä olevalle muistitikulle. Onko SOME- työskentelyn mukana tuoma työskentelyn avoimmuus ja työn tekemisen näkyväksi tekemä dokumentaatio liian iso muutos meille aikaisemmin yksin töitä tehneille ja nenäkkäin kokoustamisen kulttuurissa työskenneille?

Näin joulun tullessa onkin hyvä hetki harjoitella yhteisöllistä työskentelyä realityssä, kun teemme jouluvalmisteluja. Samalla voi pohtia, miten jokainen voisi omalla kohdallaan kehittyä online- työskentelijänä käyttäessään erilaisia SOME- työkaluja. Oma joulutraditioni on ollut leipoa karjalanpiirakoita jouluaattoaamuna. Tähän asti olen leiponut piirakat itse, sillä se sujuu paljon nopeammin yksin tehden omassa aikataulussani, kun ei tarvitse huomioida muiden sähellystä. Piirakoista tulee juuri sen näköisiä ja makuisia kuin haluan. Ainut ongelma tässä toimintamallissa on se, että kaikki haluavat syödä vastaleivottuja karjalanpiirakoita, mutta niiden tekemisen osaaminen ei siirry seuraavalle sukupolvelle. Tänä jouluaattona olen ajatellut harjoittella yhteisöllistä karjalanpiirakoiden leipomista yhdessä tyttärieni kanssa. Tämä suunniteltu muutos edellyttää luonnollisesti yhteistä sopimista pelinsääntöjen muutoksesta, sillä seuraava sukupolvi on vuosien myötä oppinut, että jouluaattoaamuna voi rauhassa herätä leipomisen ääniin ja tuoksuun ja ryhtyä suoraan nauttimaan lämpimiä karjalanpiirakoita. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä, millä keinolla saan itseni lisäksi ja myös muut perheenjäsenet sitoutumaan uuteen toimintamalliin ja onko haluamani muutos edes saavutettavissa näin lyhyellä varoitusajalla.

Rauhallista online- offline- joulunaikaa kaikille ja SOME- onnea Vuodelle 2011!

Voihan vitsi ja sosiaalisen median monitorointi

2010-11-22T23:19:00.000-08:00

Viivillä ja Wagnerilla on yli
28 000 fania Facebookissa (FB). Siis eipä ole ihme, että Wagneria ottaa joskus sydämestä, jos näytöllä ei ole jatkuvaa säpinää käynnissä. FB:n ympärille alkaa tulla muutenkin mukavia vitsejä, joiden avulla voi havainnollistaa muille, että mistä FB:issa on oikein kysymys. Tämä FaceBook in Reality YouTuben video ohjaa kädestä pitäen, miten FB toimii käytännössä.

Lähes joka organisaatio työstää parhaillaan kiivaaseen tahtiin sosiaalisen median etikettiä työntekijöilleen, niin tehdään myös meillä. Ennen kuin yhteisesti työstetty etiketti on otettu käyttöön ja SOME on osana arjen toimintaa, voi seuraavanlainen Social Media Sobriety Test estää joissakin tapauksissa tekemästä hölmöyksiä FB:ssa. FB:n ja muun sosiaalisen media tuleminen osaksi sarjakuvia, elokuvia, kirjallisuutta ja jokapäiväistä puhettamme osoittaa kuinka isosta toiminnan muutoksesta on oikeasti kysymys.

Vitsit sikseen nyt tulee vakavampaa asiaa nimittäin sosiaalisen median monitoroinnista. Olen oikeastaan oppinut monitoroinnin merkityksen SOMEssa kirjoittaessani näitä blogejani. Tuskinpa kirjoittaisin blogeja lainkaan, jos tekisin johtopäätelmiä blogieni lukijoista vain niiden blogisivulla saamaan kommentoinnin perusteella. Vain muutamat lukijat kommentoivat blogisivustolle. Enemmän henkilökohtaista palautetta saan esimerkiksi käytäväkeskusteluista ja Facebookin profiiliini. Blogien statistiikka näyttää helposti, miten paljon paljon blogeilla on lukijoita päivä, viikko, kuukausi ja koko ajalta kertymänä sekä, mistä lukijat tulevat (eri maat ja liikenteen lähteet; FB, Twitter, Google jne.).

Suomenkielisellä blogillani on ollut yhteensä 243 lukijaa syyskuun ja marraskuun 2010 välisenä aikana. 119 henkilöä luki blogini viimeisen kuukauden aikana. Englanninkielisellä blogillani on ollut yhteensä 339 lukijaa heinäkuun ja marraskuun 2010 välisenä aikana. 98 henkilöä luki blogini viimeisen kuukauden aikana. Olin pari viikkoa sitten Zenton toteuttamassa SOMEn käyttöön perehdyttävässä koulutuksessa. Tuossa erinomaisesti toteutetussa koulutuksessa silmäni avautuivat, kuinka yritykset voivat käyttää Facebookkia viestinnän ja markkinoinnin työkaluna erityisesti sitä monitoroitaessa. Tosin pelkkä monitorointi ei riitä, sillä se on vasta lähtökohta. Johdon pitäisi hyödyntää SOMEn monitorointia yhtenä liiketoiminnan ja myös toiminnan laadun arvioinnin työkaluna.

Joku varmaankin jo miettii, että minkälaisia johtopäätelmiä olen itse tehnyt omien SOME- blogieni monitoroinnista. Ensiksikin sen, että jatkan edelleen näiden SOME- blogieni kirjoittamista sekä suomeksi että englanniksi. Muutan vain kirjoitusrytmiä niin, että joka toinen viikko kirjoitan suomeksi ja joka toinen viikko englanniksi. Blogieni julkaisupäivä on tiistai. Kiitos tästä vinkistä Zenton somekoulutukselle. Toinen havaintoni on se, että opin koko ajan enemmän SOMEsta, mitä enemmän siitä kirjoitan ja jaan ajatuksiani/kokemuksiani muiden kanssa. Kolmanneksi olen huomannut sen, että blogeilleni on muodostumassa oma lukijakunta, joka on kiinnostunut myös samoista SOME- asioista kuin minä. Siis kiitos teille lukijat palautteesta komentteina blogisivulla, Facebookissa, Twitterissä, LinkedInissä, käytävillä, ruokalassa ja kadunkulmissa. Seuraava SOME- blogi ilmestyy joulukuun puolessa välissä ja silloin on siis englanninkielisen SOME- blogin vuoro.

Sosiaalinen media tulee - oletko valmis?

2010-11-09T09:12:00.000-08:00

Olemme aloittaneet oman johtotiimini ja toimialan tiiminvetäjien kanssa TIETY- tutkinnon suorittamisen lokakuussa 2010. Opiskelun alussa tein tehtävän, jossa pohdin oman työni muutosta tietoteknologian kehittymisen myötä. Itselleni merkityksellisin muutos oli tietokoneen muuttuminen käyttäjäystävälliseksi WINDOWS- näkymäksi näytöllä. Sen jälkeen onkin aika tasaiseen tahtiin tullut uusia sähköisiä työkaluja kuten laskujenkäsittely- ja henkilöstöhallinnon ohjelmat, jotka ovat korvanneet aikaisempia paperitöitä. Tulevan talven aikana otamme käyttöön uudet sähköposti-, osaamisen johtamisen - ja asiakkuudenhallintaohjelmat. Lisäksi olen viimeisen kolmen vuoden aikana luonut profiilin tai perustanut käyttäjätilin yli kymmeneen sosiaalisen media (SOME) työkaluun. Nyt on tullut aika opetella SOME- työkalujen ominaisuuksia enemmän ja samalla laajentaa niiden käyttöä myös osaksi joka päiväistä johtamista.

Näiden kahdenkymmenen aktiivisen tietoteknologian käyttäjävuosien jälkeen tunnen luissani, että todellinen suuri muutos on vasta edessä. Tämä uusin käsillä oleva muutos on siinä, kuinka sosiaalisen median käyttäminen opetuksen ja ohjauksen lisäksi tulee muuttamaan oppilaitoksen johtamista. Johtaminen tulee muuttumaan kokoustamisesta asioiden valmisteluun online- ympärisöissä. Opiskelemme jakamaan asioita keskenämme, kun alamme työskennellä yhdessä SOME- online ympäristöissä. En usko, että tämä muutos avoimempaan työskentelyyn tulee olemaan helppoa, sillä meillä kaikilla on niin paljon poisoppimista vanhoista toimintamalleistamme. Toisaalta muutosta vie itsestään eteen päin asiakkaamme eli nuoriso, joka on syntynyt SOMEen ja osaa jo sujuvasti käyttää SOMEn mahdollisuuksia tullessaan ammatilliseen koulutukseen.

Minkälaisia SOME- käyttäjiä meistä on tulossa? Olemmeko luuraajia ja seurailijoita vai aktiivisia tiedon ja kokemusten jakajia. Jokaisen oma toimintamalli SOMEssa tulee olemaan varmaankin aika henkilökohtainen. Kaikki Facebookissa (FB) sosiaalista mediaa harjoitelleet ovat kuitenkin askelen edellä, sillä FB on oiva työkalu opiskella sosiaalisen media toimintaperiaatteita. Tosin aika monelle FB:n käyttäjälle suosittelisin FB:n ryhmätyökalujen käyttöön ottamista. Samalla kannattaisi pohtia, mitä omaan profiiliinsa laittaa vai olisiko fiksumpaa jakaa jotkut henkilökohtaiset asiat omassa pienemmässä ryhmässä kavereiden kanssa.

Tämä tietoteknologian kehittyminen 1990- luvun alun DOS- pimeästä maailmasta tänne 2010- luvun SOME- työhön on ollut huikea muutos. Tietoteknologia ja sen sovellutukset tuovat meille kuitenkin vain mahdollisuuksia viestiä ja tehdä työtämme paremmin. Mikään tietoteknologiaan liittyvä kehitys aina SOME- työskentelyineen ei kuitenkaan edellenkään korvaa kunnon lenkkiä ikioman labbispojan kanssa, joka tosin on myös perehtynyt sosiaalisen median kirjallisuuteen tämän syksyn aikana ;)

Kaksi päivää Second Lifessä

2010-10-09T01:51:00.000-07:00

Olin kaksi päivää Second Life (SL)- seminaarissa http://toisessamaailmassa.fi/2010/06/16/key-note-esitykset-konkretisoivat-virtuaalista-maailmankuvaa/ Lahdessa. Menin skeptisenä seminaariin, sillä AVATAR- hahmoni Katrilli Kling ei ole oppinut lentämään/liikkumaan SL:ssä eikä löydä sieltä Päijät-Hämeen Edu Islandilta ketään. Tosin en ole kyllä etsinytkään niitä muita kymmeniätuhansia AVATARia, missä ne siellä SL:ssä luuraavat. Enkä muutenkaan ymmärrä, että, miksi pitää olla AVATAR- hahmo, miksei siellä voi olla omalla nimellään ja naamallaan kommunikoimassa muiden AVATARien kanssa. No kahden päivän jälkeen ymmärrys SL:n käyttöön lisääntyi. SL on oiva työkalu erilaisiin simulaatioharjoituksiin, joita ei pysty tekemään livenä ja tietysti nämä harjoitukset onnistuu yli mannerten globaalisti yhteisellä englanninkielellä. Toisen päivän lisätty todellisuus meni yli hilseen. Päällimmäisenä tästä teemasta jäi minulle vain kysymys, että mihin sitä tarvitaan ja miten sitä voidaan käyttää opetuksessa tai sitten sitten johtamisessa välineenä. Lisättyyn tai laajennettuun todellisuuteen perehtyminen vaatinee uuden seminaarin... tai sitten taidan vain pysyä täällä realityssä äiti luonnon helmoissa, viemällä vaikka ottopoikani Jesse Luukan (musta labradorinnoutaja 3 v.) lenkille tuonne kauniiseen syyspäivään.

Merkitykselliset SOME- kokemukset

2010-09-15T10:21:00.000-07:00

Viimeinen lukuvuosi MBA- opinnoissa on käynnistynyt. Olen päätynyt tekemään päättötyöni aiheesta sosiaalinen media (SOME)johtamisen välineenä. Olen liittynyt lukuisiin online- verkostoihin, joissa olen yrittänyt päästä keskustelun tynkään kiinni SOMEsta johtamisessa. Ensikokemukseni on, että on todella vaikeaa liittyä ryhmiin mukaan, jos ei tunne verkostosta ketään entuudestaan siis tässä offline- maailmassa. Miten päästä mukaan SOME- online verkostoihin, joiden ensivaikutelma muistuttaa lähinnä sisäpiirinrenkaalta. Ehkä siihen löytyy ratkaisuja, kun perehdyn enemmän SOME- ajatteluun ja sen toimintamalleihin online ympäristöissä.

Omaa edistymistäni SOMEn ymmärryksessä edisti 1.9.2010 käynnistynyt innovaatioverkoston ( www.innovaatioverkosto.fi )sosiaalisen median perehdyttämisohjelma. Luennoitsijamme Helena Aramo valaisi perusteellisesti eri SOME- työkalujen mahdollisuuksia. En ole aivan noviisi SOMEn käytössä, sillä olen kirjoittanut blogeja ja käyttänyt Facebookia pian kaksi vuotta. Twitterin otin käyttöön keväällä 2010, mutta SOME- työkaluna vierastan sitä edelleen.

Suurin ristiriita luennoitsijan SOME- näkemysten ja omien SOME- kokemusten välillä oli siinä, miten hän näkee yksityisyyden ja julkisuuden SOMEssa. Hän puhui vahvasti avoimmuden puolesta SOMEn käytössä. Itse olen jotenkin ajatellut tähän asti, että oma Facebook- profiili ei ole työkavereita varten, vaan siellä jaan kokemuksiani läheisteni ja ystävieni kanssa.

Olen nyt aloittamassa lukuvuoden kestävää perehtymistä SOMEen johtamisen välineenä. Erityisen kiinnostunut olen selvittämään, muuttaako alkava SOMEn innovaatioverkosto- työskentely ajatuksiani tai jopa johtamistani, kun yhdessä ryhmän kanssa perehdytään SOME- työskentelyyn enemmän. Olenko vuoden päästä valmis jakamaan Facebook- profiilin myös työkavereiden kanssa vai haluanko pitää sen yksityisenä alueena myös jatkossa. Siinä on yksi mittari, jonka avulla ajattelutapani muutosta voi seurata seuraavan vuoden aikana.