perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kaksi kertaa teatterissa viikon aikana

Viimeisen kahden kuukauden aikana on työyhteisössäni ollut käynnissä YT- neuvottelut, jossa tuotannollisin ja taloudellisten syiden perusteella neuvottelujen lopputulemana  67 henkilöä on irtisanomisuhan alla tänä vuonna. Seuraavan kahden vuoden aikana eli vuoteen 2015 mennessä saman kohtalon kohtaa alustavan tiedon mukaan 113 henkilöä.

Viimeisen kuukauden aikana organisaation johtoa perehdytettiin oppikirjamaisesti toteuttamaan YT-prosessia. Johtoa valmennettiin myös itse ikävimmän asian eli irtisanomistilanteen toteuttamiseen. Nyt jos koskaan on työurani alussa suorittamallani sairaanhoitajakoulutuksella ja kymmenen vuotta kestäneellä hoitotyön kokemuksella ollut käyttöä myös johtamistyössäni. Eikä myöskään viimeisen kahden vuoden aikana suorittamistani ratkaisukeskeisen psykoterapeutin opinnoista ole ollut haittaa, kun olen työskennellyt keskellä kriisiorganisaatiota viime viikojen aikana.

Kuusi viikkoa kestäneen tiukasti suljetun YT-prosessin aikana työyhteisöt, joita sopeuttamistoimenpiteet koskivat olivat kaiken valmennuksen ulkopuolella. Työyhteisöille YT-prosessin aiheuttamat vaikutukset alkavat vasta konkretisoitua, kun aletaan puhua työntekijöistä nimillä. Infoissa ja tiedotteissa olevat "sopeuttamistoimepiteiden kohteet" ja "tavoiteltavat säästettävät henkilötyövuodet" muuttuvat työkavereiksi, joita työntekijät tuntevat henkilökohtaisesti yhteisen työhistorian kautta.

Ensimmäiset pajunkissat 15.3.2013














Vaikka YT-prosessi päättyi ns. "hyvässä neuvotteluhengessä", alun sokki ja siitä seuraava kaaos aiheuttaa monenlaisia epävarmaan tulevaisuuteen liittyvät pelkoja, ahdistusta ja muita ikäviä tunnekokemuksia jatkossakin. Päivä toisensa jälkeen ensimmäisten YT-neuvottelujen lopputulokset alkavat pikkuhiljaa konkretisoitua arjessa. Osa työntekijöitä joutuu lähtemään ja osalle työpaikkansa säilyttäneistäkin on syyllinen olo, että on saanut pitää työpaikkansa. 

Olin tämän YT-neuvottelujen päättymisviikon tiistaina katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa kanssa Armi Ratian elämänurasta kertovan näytelmän. Teatteriesityksen aikana oli draamaa näyttämöllä, kun Riitta Havukainen esitti loistavasti persoonallisuushäiriöistä päähenkilöä. Armi kuvattiin "luovana hulluna johtajattarena", joka omalla personallisuudellan pyöritti perheensä ja työyhteisönsä lisäksi myös valtakunnan päämiehiä Kekkosesta Donneriin. Kekkonen sai pitkävartisena puisena leipälapiona kyytiä Armin käsissä näyttämöllä. Viime aikoina on järjestetty koulutuksia narsisteista työpaikkakiusaajina. Kun tuota näytelmää katsoin, niin en yhtään epäile, etteikö kyseisille koulutuksille olisi kysyntää vielä jatkossakin.

 Draamaa oli myös kaksi kertaa katsomon puolella, kun molemmilla puoliajoilla katsoja sai sairauskohtauksen. Kun tilanne niin vaati, niin tulivat omat selkäytimessäni olevat hätäensiavuntaidot esiin muutamassa sekunnissa. Samalla huomasin, että olen edelleen aika ketterä hyppimään penkkirivien yli, näin tapahtui myös muutama vuosi aikaisemmin, kun elvytin katsojaa Lahden kaupunginteatterissa.

Näiden tuoreiden ja varsin dramaattisten teatterikokemusten siivittämänä olin tämän viikon torstaina (14.3.13) mukana viimeisessä YT-infossa, joka järjestettiin koulutuskonsernin henkilöstölle. Oliko vain yllättävä yhteensattuma, mutta paikka YT-infolle oli riitävän suurena tilana Lahden teatterissali. Ajattelin etukäteen, että esille nousevien kiivaiden puheenvuorojen myötä hätäensiavuntaidoilleni voisi olla taas käyttöä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Henkilöstö valui sisään teatterisaliin verkkaisesti. Kuunteli toimitusjohtajan ½-tuntia kestäneen yksinpuhelun neuvotteluprosessista ja sen lopputuloksista. Kun lopuksi tuli tilaisuus esittää kysymyksiä, niin yhtään kysymystä ei esitetty ja tilaisuus päättyi. Ilmeet olivat vakavat ja koko henkilöstö oli aivan lamaantunut poistuessaan tilaisuudesta.

 Tuon tilaisuuden jälkeen jäin miettimään koko tätä kaksi kuukautta kestänyttä YT-prosessia. Nyt ei ole taida olla oikea hetki tarjota työnimua työkavereille eikä liene sopiva hetki peräänkuuluuttaa johtajille  "sydämen ääntä kulmahuoneeseen". Vaikka elämme keskellä kriisiä, niin eikö kuitenkin jokaisessa työyhteisössä olisi edes joitakin näkymiä käytössä olevista voimavaroista sekä valoisammasta ja postiivisemmasta tulevaisuudesta. En usko, että johtaja olisi koskaan liian aikaisessa vaiheessa luomassa uskoa parempaan tulevaisuuteen henkilöstölleen. Kriisin keskellä postiivisemman tulevaisuuden viestinnällä on todella todella suuri merkitys henkilöstön jaksamiselle.

Uskon vahvasti, että jokainen johtaja johtaa omalla esimerkillään. Joten johtajan tulee käyttää jokainen mahdollisuus henkilöstön kohtaamisessa viestiä positiivisista tulevaisuuden mahdollisuuksista. Sillä kas kummaa, se on nähty usein, kun sen positiivisen ajatuksen simenen on kylvänyt, niin asiat alkavatkin edetä sen suuntaan. Esimiesten tärkein tehtävä on saada henkilöstö näkemään/uskomaan positiiviseen ja parempaan tulevaisuuteen, jota kohti olemme menossa.

Vaikka koulutuskonsernissa parhaillaan odotetaan OKM:n leikkauksia nuorten ammatilliseen peruskoulutukseen, tulee sama kirje erittäin todennäköisesti sisältämään lisäystä aikuiskoulutukseen  nuorten aikuisten yhteiskuntatakuuna. Painopisteen siirtyminen aikuiskoulutukseen tulee osaltaan korvaamaan odotettavissa olevia leikkauksia nuorten koulutuksissa. Tähän on syytä uskoa, sillä ystävänpäivänä 14.2.2013 ammatilliseen aikuiskoulutukseen tuli useita päätöksiä uusista rahoituksista. Joten ainakin johtamani aikuiskoulutuksen toimialan vuoden 2013 toinen talousarvion ennuste tulee olemaan huomattavasti parempi kuin ensimmäinen ennuste, joka laadittiin joulukuussa 2012. Ammatillisen aikuiskoulutuksen kasvun lisäksi positiivisia näkyjä tuleville vuosille on uudella ESR-kaudella, joka käynnistyy ensi vuonna.

Haluan tämän blogini avulla luoda uskoa paremmasta tulevaisuudesta: 1) henkilöille ja heidän läheisilleen, jotka ovat joutuneet irtisanomisen kohteeksi, 2) henkilöille, jotka ovat joutuneet tekemään irtisanomisia ja 3) henkilöille, jotka eivät itse ole osallisina, mutta sivusta seuraavat käynnissä olevia YT-proseseja eri puolella Suomea.  YT-prosissa ei ole voittajia ja sankareita. Enemmänkin itsensä voi kokea häviäjäksi tai menettäjäksi olipa sitten irtisanotun tai irtisanojan roolissa.

Kaikesta huolimatta on hyvä muistaa, että kriisissä on aina kasvun ja uudistumisen mahdollisuus, jos jokainen vain sen pystyisi oivaltamaan omalla kohdallaan. Tämän vuoksi kannattaa käyttää riittävästi aikaa oman parempaan tulevaisuuteen suuntaavan henkilökohtaisen muutostoiveen kirkastamiseen. Sillä "muutos auttaa muuttuvaista muuttumaan".



maanantai 12. marraskuuta 2012

Näkökulman vaihtamisen taito

Siitä on jo hieman aikaa, kun viime blogissani helmikuussa 2012 lupasin edistää onnellisuutta ja ajatella positiiivisesti. Niin siinä usein käy, että kun sanoo ääneen toiveensa, niin toiveet alkavat toteutumaan. Ensimmäinen toiveeni, joka toteutui oli GOLF - Tunnepeli kirja, jonka kirjoitin yhdessä ProJennin kanssa. Kirja on dialogi golfexpertti Jennin ja minun välillä. Vaikka itse olen noviisigolfaaja neljän vuoden pelikokemuksella, niin  tuon kirjaan oman osaamiseni merkityksellisten oppimiskokemusten tutkijana. Sillä jokainen golfkierros on aina myös tutkimusmatka myös omaan osaamattomuuteen ja keskeneräisyyteen ihmisenä. Lisäksi tuon kirjaan yli 30 vuoden kokemuksen tunnetyöläisenä, joista viimeiset 18 vuotta johtajana ja sitä ennen neljän vuotta opettajana ja kymmenen vuotta hoitajana.

Kirja ei kuitenkaan ole perinteinen kirja, joka lukemisen jälkeen laitetaan hyllyyn ja se on siinä. Kirjaan on yhdistetty sosiaalinen media jo ennen sen ilmestymistä. Kirjan teemasta voi keskustella Facebookin ja Linkedin keskusteluryhmissä. Kirjalla on oma blogi ja myös Twitterissä keskustelut voi yhdistää #golftunnepeliin. Siis keskustelu golfista tunnepelinä käynnistyköön ja jatkukoon urheilulajissa, jossa tekniikkaa ja välineitä pidetään usein keskiössä.




Oheisessa  kuvassa olen ns. klovniasennossa, joka kuuluu jooga- ja meditaatioharjoituksiini. Siis joskus kannattaa vaihtaa näkökulmaa ja antaa itselle mahdollisuus huomata itsessä olevia voimavaroja ja osaamista, jonka voi myös ottaa käyttöön. Pian huomaakin olevansa polulla, jossa oma ajattelu suuntautuu yhä useammin näkemään asioiden positiiviset puolet. Lopulta  huomaakin olevansa matkalla kohti uusia osaamisia ja/tai vaikka kohti onnellisempaa elämää, :)



sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Lupa olla onnellinen ja ajatella positiivisesti

Hyvät blogieni lukijat, Uusi vuosi uudet kujeet.  Nyt kääntyy uusi lehti blogieni sisällöissä. Jatkossa en enää kirjoita niin paljoa sosiaalisesta mediasta, sillä minusta siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Yhteisöllinen online- työskentely on tullut osaksi meidän jokaisen arkea jollain tapaa. Jokainen henkilö, työntekijä ja työyhteisö joutuu hakemaan omat toimintamallinsa, miten sosiaalista mediaa käyttää eri tasoilla intra-, extra- ja/tai internetympäristöissä.

Itse näen niin, että erityisesti sosiaalisen intranetin kehittäminen tulee edistämään työyhteisöjen sisäistä työskentelyä yhteisölliseen online- työskenetelyn suuntaan. On hieno asia, että päästään vähitellen irti passiivisista "ilmoitustaulu introista". Organisaatioissa vain tarvitaan "tulisieluja" erityisesti johtajissa, joilla on näkyä ja osaamista viedä yhteisöllistä online- työskentelyä eteenpäin, sillä kaikki uudet asiat kokevat aina vastustusta. Toinen näky tulevaisuuteen on palvelumuotoilun tuleminen myös osaksi arkista elämämme. Itseäni siinä kiinnostaa erityisesti, kuinka asiakkaiden face-to-face- palvelukokemukukset saadaan tuntumaan yhtä hyviltä myös online- ympäristöissä esimerkiksi organisaation www- sivuilla. Helsingin sosiaaliviraston sosiaalipalvelujen e-design hanke on hieno avaus palvelumuotoilun kehittämisessä. Palvelumuotoilu tulee varmasti jatkossa työllistämään niin graafisiasuunnittelijoita kuin web-suunnittelijoitakin.


Mikä se "uusi sivu" sitten on tälle mun blogilleni. Lyhyesti sanottuna kyseessä on onnellisuuden etsiminen niin työn tekemisestä kuin sen johtamisesta. Palasin joululomalta San Franciscosta loppiaisena. Ostin lentokentältä Harvard Business Review- lehden. Paluumatka Amerikan mantereen ja Atlantin yli sujui todella "kuin siivillä", sillä lehden vuoden ensimmäinen numero sisälsi lukuisia erinomaisia artikkeleita, kuinka ihmisten onnellisuus työssä lisää organisaatioiden tuottavuutta.

Lehteä lukiessani ajattelin, että voiko tämä olla totta, voidaanko nyt todellakin alkaa puhua siitä, että työssä voi olla ja on jopa  lupa olla myös onnellinen. Onko vihdoinkin "otsasi hiessa pitää sinun leipäsi tienattava"- ajattelumalli siirtymässä menneisyyteen?

Nykyisin tuntuu siltä, että kaikki viralliset viestimet sisältävät suurimmaksi osaksi vain negatiivisiä uutisia talouden kurjistumisesta ja sen tuomista vastoinkäymisistä niin globaalisti kuin paikallisesti. Niin vähän viestitään positiivisista asioista, jotka tekevät ihmisen myös onnelliseksi, vaikka kuitenkin olemme jatkuvasti myös onnellisten asioiden ympäröimiä.

 Nyt alkaa siis uusi onnellisuuden ja positiivisten asioiden esille nostamisen aikakausi. Lupaan välittää tämän blogini kautta tutkittua tietoa siitä, kuinka onnellisuus ja positiivinen  ajattelu edistävät  hyvinvointia niin henkilökohtaisella kuin työyhteisönkin tasolla.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Alkumatkalla kohti yhteisöllistä sosiaalista intranettiä



Tämän blogin lukemisen voi aloittaa tekemällä vieressä olevan sosiaalisen median pikatestin.

Sen avulla voi arvioida niin omaa kuin työyhteisönkin yhteisöllistä 
online- työskentelyn osaamista.

Kuvion keskellä on sininen nuoli, jonka alapuolella (0- tasolla) ovat sellaiset henkilöt ja/tai työyhteisöt, jotka eivät ole mukana sosiaalisen median online- yhteisöissä.

 Autolla ajamiseen verrattuna he ovat niitä henkilöitä, jotka mielummin katsovat kadunkulmasta, kun SOME- työläiset ajelevat paikasta toiseen "kulkupelillä", joka vaikuttaa aivan liian nopealta ja turvattomaltakin. Tuon menopelin opetteluun sivusta seuraajalla ei ole aikaa, sillä mielummin hän kävelee yksin perille. Toki hän voi yhdessä muiden yksin kävelijöiden kanssa kokoontua kadun kulmiin  kokoustamaan ja ihmettelemään tätä maailman menoa, kun mihinkään uuden oppimiseen ei ole enää aikaa.

1- tason SOME- epäilijät ovat niitä jotka ovat menneet mukaan SOME- yhteisöihin, mutta heillä ei ole vielä rohkeutta osallistua. Autolla ajamiseen vertailussa tämä tarkoittaa sitä, että istutaan autossa paikallaan ja katsellaan, kun muut huristelevat autoillaan ympäriinsä. 

2- tason SOME- kokeilijat rohkenevat osallistua useisiin some- yhteisöihin ja ovat läsnä lähes koko ajan päivittämällä omia profiileja ja kommentoiden muiden päivityksiä. Autolla ajamisen opetteluun verraten nämä SOME- kuskit ajelevat, sillä on ajettava, jotta saa riittävän tuntuman ajamiseen mokineen päivineen niin, että ajaminen alkaa tuntua turvalliselta. 

3- tason SOME- talkoolaiset tietävät, miten monenlaisiin tarkoituksiin somea voi käyttää edistämään yhteisöllistä työskentelyä. He osaavat säädellä omaa läsnäoloaan eri yhteisöissä. Autolla ajamiseen verraten, heidän ei tarvitse jatkuvasti ajaa, sillä auto voi seistä myös pihalla, koska ajaminen ostaan. Toisaalta he ovat oppineet hyödyntämään online- työskentelyä niin, että auto voi todella seisoa pihalla, kun osataan työskennellä online ja turhilta nenäkkäin kokouksilta vältytään ja samalla edistetään kestävää kehitystä

Edellä ollut SOME- osaamisen testi toimikoon orientaationa tämän blogin varsinaiselle teemalle eli sosiaaliselle intranetille. Pidin viime viikolla SOME- info päivän, jossa sai kysyä "kaikkea, mitä on aina halunnut tietää somesta. muttei ole kehdannut kysyä". Puualan neuvottelukunta kysyi, mikä olisi sopiva some- työkalu pitää yhteyttä asiakkaisiin eli opiskelijoihin ja vastaukseksi löytyi Facebook- yhteisö. Näyttötutkintotiimi halusi kehittää sisäistä viestintää organisaation sisällä ja some- työkaluksi löytyi Yammer

Päivän viimeinen SOME- kyselytunti oli avoin kaikille koulutuskonsernissa ja myös omille FB- kavereille. Paikalla oli noin 15 henkilöä. Keskustelussa nousi esille seuraavia asioita SOMEsta:

·  Koulutuskonsernin intranet on hyvin passiivinen. Koulutuskeskus Salpauksessa on käytetty vuoden verran Yammeria (salpaus.fi –käyttäjäryhmä n. 170 henkilöä). Konsernin johtoryhmä on päättänyt, että intranettiä aletaan kehittämään. Pilottiryhmänä toimii Aikuiskoulutus ja työelämäpalvelut (AITY) –toimialan johtotiimi ja Datatiimi.
·         Sosiaalinen intranet on tulevaisuuden väline, jolla pyritään korvaamaan yrityksen sisäinen sähköpostiliikenne. Tiedostoja ei tarvitse lähettää, vaan ne ovat kaikkien saatavilla tietystä paikasta. Työ saadaan läpinäkyväksi ja se vähentää päällekkäistä työtä.
·         Mikä on henkilön rooli sosiaalisen median käyttäytymisessä, miten painavina mielipiteitä pidetään ja kuinka tunteen osuus kanssakäymisessä välitetään vrt. henkilökohtainen tapaaminen?
·         Viestin välittymisessä on kyse ihmisestä, jos henkilö on töykeä sähköisesti, hän on sitä myös oikeassa elämässä. Tekstin kirjoittaminen vaatii harjoittelua, jotta positiivinen viesti saadaan välitettyä edelleen. Kuvien ja videoiden käyttöä tulee lisätä.
·         Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Nuoriso käyttää sosiaalista mediaa jatkuvasti ja myös yritysten on päästävä siirtymään sinne. Sosiaalinen media ei ole pelkkä ajanviete, vaan työväline.
·         Sosiaalinen media ei ole vielä kovin vakuuttava yritysten näkökulmasta. Kun löydetään keinoja markkinointiin ja kohderyhmiin, välineestä tulee luotettava. Se on kuitenkin pitkän ajan prosessi.
·         Sosiaalinen media lähtee henkilökeskeisyydestä. Opetukseen tarvitaan paljon esimerkkejä siitä, miten yritykset oikeasti hyötyvät sosiaalisesta mediasta.
·         Kommunikaatiokyky- ja halu on viestinnän perusta. Jos prosessi ei toimi ilman työkalua, se ei parane työkalun käyttöönotolla. Tunteiden mukana olo ei välity samalla tavalla kuin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä.
·         On sovittava pelisäännöt organisaation ja työyhteisön näkökulmasta, mihin sosiaalinen media sopii ja mihin ei sovi. Asiaa on tarkasteltava organisaationa, jolloin sosiaalisen median hyväksyttävyys työkaluna saavutetaan.
·        Toiveena on saada koulutuskonsernille sosiaalinen intranet.
·       Sosiaalisen median käyttöönoton tulee lähteä tarpeesta, ei ylhäältä annettuna.
·         Tarvitaan työkulttuurin yhteinen päätös, johon kaikki sitoutuvat. Sovellukset ja palvelut on helppo ottaa käyttöön, mutta työkulttuurin muuttaminen on paljon vaikeampaa.
·         Tiedon jakamisen sosiaalisessa mediassa pelätään hävittävän omaa erikoisosaamista. ·         Asiantuntijaorganisaatiossa ei haluta tällä hetkellä käydä keskusteluja sosiaalisessa mediassa, vaan koetaan ettei ole aikaa.
·         Ovatko nykyiset välineet olemassa enää tulevaisuudessa? Sosiaalisen median käytössä on huomioitava mm. tietoturva- asiat
·         Käyttömahdollisuudet ovat niin laajat, että välineiden valinta on tehtävä asian mukaan. Uusia ohjelmia ja sovelluksia tulee koko ajan käyttöön, koetaan ettei sosiaalisille medioille ole enää tilaa eikä aikaa.
·         Työ tulee muuttumaan yhä enemmän offline- ja online– työskentelyksi. Nuoret jopa valitsevat työpaikkojaan sen mukaan, millaiset tietokoneet ja menetelmät niissä on käytössä. Monella on kotona paremmat työvälineet, kuin työnantaja pystyy tarjoamaan. Tällöin joillakin aloilla kotona työskentely voi olla vaihtoehto?
·         Sosiaalinen media tarjoaa keinon tiedon ja osaamisen jakamiseen, josta seuraa läpinäkyvyys organisaatioissa.
·         Mihin suuntaan ollaan menossa henkilöstön kehittämisessä? Työkalu on valittava tarpeen mukaan ja henkilöstö on myös koulutettava.
·         Kun organisaatio on kunnossa ja eri portaat luottavat toisiinsa, johtamisjärjestelmä toimii. Tämän jälkeen on mahdollista aloittaa keskustelu esim. luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä online – yhteisöissä.
·         Yrityksissä vaaditaan rohkeutta laitta esim. jokin epäkohta kaikkien näkyville. Valittaminen on helppoa, päinvastoin pitäisi tehdä ratkaisevia ehdotuksia asian parantamiseksi. Toisaalta, jos asia on tuotu esille, joku toinen voi keksiä siihen ratkaisun.
·         Sosiaalinen media mahdollistaa tuotekehittelyn yhdessä asiakkaiden kanssa.
·         Organisaation näkökulmasta sosiaalisen median käyttö on suunnitelmatonta ja yksittäisten henkilöiden intressistä. Pelisääntöjä on olemassa, mutta onko pidemmälle menevää suunnitelmaa? Esimerkkeinä Puolustusvoimat ja Metsähallitus, joissa pelisäännöt ja haltuunotto on sidottu strategiaan.
·         Ihanne ei ole se, että ihmiset pyörivät omissa työyhteisöissään, vaan se, henkilöstö on mukana monenlaisissa verkostoissa.
·         Mikä on tarkoitus: yksilön arvon kehittäminen vai organisaation arvon kehittäminen? Onko sosiaalinen media yksilön vai organisaatioiden ryhmien työväline?
·         Onko esim. Facebookin käyttö sallittua työaikana? Pelisäännöt on luotava
·         Etätyö toimii työssä, jossa työn tuloksia voidaan mitata. Kaikissa työtehtävissä se ei kerta kaikkiaan käy.
·         Miten saamme organisaatiossa henkilöstön mukaan ja innostumaan? Ensin on määriteltävä tarve. Jos se on asia, josta henkilö näkee selkeästi konkreettisen hyödyn, se ei tarvitse sen kummempia perusteluja. Asiantuntijoita tarvitaan aina. Joku enemmän välineisiin perehtynyt voi neuvoa ja opastaa muita.
·         Organisaatiossa on tehtävä suunnitelma: mitä hyötyä tulee, mitataan tulokset, määritellään tavoitteet ja kartoitetaan hyödyt ja nimenomaan tulevaisuuden hyödyt. Asiakkaiden välineet tulee tietää, jotta osataan markkinoida oikein.
·         Jos organisaation korkeimman johdon panostus ei heijastu henkilöstöön, ei uskottavuutta saavuteta ja projektin läpimeno ei menesty. Läpivieminen on kommunikointia ja valintojen tekemistä.  Sanaa muutos on vältettävä, vaan puhuttava kehityksestä.
·         Tiettyjen osa-alueiden esim. tuotekehittelyssä on tehtäviä, joita on hoidettava ns. ”salassa”. On kuitenkin paljon työtehtäviä, joissa jakaminen kannattaa. Esimerkiksi konsernin tulostavoitteet ja tulokset eri tulosalueiden, toimialojen jne. osalta voisi olla kaikkien nähtävissä. Kaikkien ei tarvitse koskaan tietää kaikesta, mutta tietynlainen läpinäkyvyys helpottaa yhteistyötä. Nykyisessä organisaatiossa yhteistyön tekeminen on vaikeaa, koska täällä eletään omissa lokeroissaan.
·         AITY toimii pilottina sosiaalisen intranetin kehittämisessä. Sharepoint-intra pilottiversio on tekeillä. Vastarinta pienenee todennäköisesti, jos kehittämistyötä tehdään avoimesti, pidetään työpajoja ym. jossa käyttäjien kommentteja ja käyttökokemuksia voidaan käsitellä ennen päätöksen tekemistä ja yritetään saada henkilöstö innostumaan. Sharepointi on ollut kehittämisvaiheessa konsernissa jo vuosia. Se on monipuolisempi kuin Yammer ja kytkeytyy muihin konsernin järjestelmiin. Joulukuussa pilotointi alkaa ryhmällä, joka jo osaa sitä käyttää ja myöhemmin toisella ryhmällä, joka ei osaa käyttää. Yammerin käyttöä jatketaan ainakin siihen asti, kun Sharepoint todellisena yhteisöllisenä sosiaalisena intrana.

Paljon siis keskusteltiin ja monia näkökulmia SOME- työskentelystä tuli esille. Mutta edelleen on paljon kysyttävää somen käyttömahdollisuuksita työ- ja johtamisvälineenä. Olen jo  jo aikaisemmin kirjoittanut blogin ihanteellisesta sosiaalisesta intranetistä, kun yritin hahmotella sitä suuntaa, mihin yhteisöllisellä online- työskentelyssä organisaatiossa pyritään. 

Sovimme viime viikon SOME- työläisten kyselytunnilla, että jatkamme kyselytunteja myös jatkossa kerran kuukaudessa eli jokaisen kukauden ensimmäisenä keskiviikkona.

Seuraavan kerran SOME- työläisen kyselytunti on ke 7.12.11 klo 15-16. Paikka on Tuoterenkaan tiloissa Kiveriön Kabinetti, Kiveriönkatu 34.

Tervetuloa keskustelemaan ja kyselemään SOMEsta sekä minulta että opettaja Ari Salorannalta. Keväällä on luvassa kyselytunti myös online- versiona.

torstai 1. syyskuuta 2011

SOMEa 24/7 vai sopivasti sompaillen itselle sopivalla tavalla

Lähes SOMEttoman kesäloman jälkeen olen ollut hieman hakusessa, miten löytää taas sopiva online-offline- työskentelyrytmi. Olen kesällä pelannut golfia lähes joka päivä ja ollut aivan muualla kuin online- ympäristöissä. Täytyy tunnustaa, etten juuri kaivannut SOMEilua kesäloman aikana. Tosin eräänä tylsänä sateisena kesäpäivänä liittyin  muutamaan uuteen SOME- yhteisöön kuten Heia Heiaan, Localmindiin, Netlogiin ja Foursqureen, kun uteliaisuuttani halusin testata niiden toimintaa. Tuskinpa siinä ovat vielä viimeiset SOME- työkalut, joita tulen kokeilemaan, sillä sitä parasta SOME- työkalua ei ole vielä keksitty.

Olen viime viikon aikana tyhjentänyt työhuoneeni kaappeja, sillä vaihdan toimipistettä viereiseen rakennukseen. Samalla olen heittänyt kierrätykseen valtavat määrät A4- papereita siis kokousmuistiota, powerpoint- esityksiä, exel- taulukoita ja eri organisaatioiden esitteitä ja vuosikertomuksia, siis niitä paperidokumentteja, jotka on kopioitu online- versioista. Samalla olen löytänyt kasoittain klemmareita, kansioiden välilehtiä ja muovitaskuja. Ne kaikki olivat aikoinaan tarpeellisia, kun olen yrittänyt saada asioita järjestykseen. Nykyisin  pärjään hyvin yhdellä muistiokirjalla, johon voi koota ns. tärkeitä asioita siltä varalta, jos nettiyhteydet eivät pelaa tai olen muuten vaan kyllästynyt raahaamaan painavaa kannettavaa mukanani paikasta toiseen. En edes ole tiennyt, mitä kaikkea kaapit ovat pitäneet sisällään. Miksi ihmeessä paperimassoja pitänyt ns. "hillota" kaapeissa kaikki nämä vuodet?

Tässä siirtymävaiheessa uusiin työtiloihin uuden työyhteisön kanssa on mahdollisuus uudistua monella tapaa yhdessä uusien työtovereiden kanssa. Nyt se on päätetty. Ainakin itse aloitan vihdoinkin paperittoman toimistotyön. Yhdessä voisimme myös luoda uudenlainen online- offline- työskentelymallin hyödyntäen myös SOMEa työvälineenä esimerkiksi uuden työyhteisön sisäisessä viestinnässä. MBAn päättötyöni SOME johtamisvälineenä sisältää paljon esimerkkejä, kuinka SOMEa voisi hyödyntää työ- ja johtamisvälineenä. Täytyykin ehdottaa uudelle työyhteisölle SOME- työskentelyvaihtoehtoja perinteisen kokoustamisen kulttuurin rinnalle.

Olen huomannut, että minusta ei kuitenkaan ole 24/7- mallilla työskentelijäksi, ainakaan vielä ;). Yritän edelleen löytää itselle sopivinta online- offline olemisen mallia. Näyttää siltä, että mieluiten olisin korkeintaan 8 tuntia päivässä online muun työskentelyn lomassa ja korkeintaan viitenä päivänä viikossa. Tämä sen vuoksi, että ainakin minun aivoni kaipaavat välillä täydellistä lepoa online- työskentelystä, siis myös viikoittain ja  pitkin työvuotta eikä vaan loma-aikana.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Digi- vai paperikirja?

Törmäsin äskettäin LinkedInissä kyselyyn, jossa selvitettiin teemaa: digi- vai paperikirja. Kyselyyn vastanneita oli eripuolilta maailmaa 493 henkilöä, joista puolet naisia ja puolet miehiä. Kyselyn tuloksena oli, että digikirja voitti (n= 256, 52 %) rimaa hipoen paperikirjan (n= 237, 48 %). Digi- kirjaa luettiin mieluiten tietokoneelta eli läppäriltä tai pöytäkoneelta (n= 104, 21 %), lukulaitteelta (n= 78, 16 %), tabletilta (n=46, 9 %) ja älypuhelimelta (n= 28, 6 %). Kyselyyn vastanneista suurin osa oli yli 45- vuotiaita, joten ehkä se selittää, että paperikirjalla on edelleen suuri suosio lukijoiden joukossa.

Itse luen parhaillaan Uusi kultakausi- kirjaa, joka alaotsikko on "kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken". Kirja on perinteinen paperipokkari- kirja, josta maksoin 17 euroa kirjakaupassa. Olisin voinut ostaa kirjan myös sähköisenä versiona ja maksaa siitä silloin vain 11.90 euroa. Sähköinen versio olisi johdatellut lukukokemukseni useisiin linkkeihin (lähteisiin), joihin kirjassa viitattiin useamman kerran ja joita kaipasin lukemisen aikana. Tosin sähköinen lukukokemukseni olisi ensin edellyttänyt lukulaitteen hankkinmista. Lukulaitteiden mahdollisuudet ja hinnat vaihtelevat 200 - 800 € välillä, riippuen siitä haluaako pelkän lukulaitteen vai samalla kaupan päälle älypuhelimen tai vaikka tablettitietsikan.

Olen siis edelleen perinteisen paperikirjan lukija, vaikka voisin aivan yhtä hyvin olla digi- kirjan lukija. Olen huomannut, että olen viime vuosien aikana harjaantunut lukemaan pitkiä online- tekstejä. Vielä neljä vuotta sitten, kun tein väitöskirjaani, en jaksanut lukea kuin 4-6 sivua online- tekstiä. Kaikki sitä pidemmät tekstit piti aina printata luettavaksi. Tämän talven aikana tein MBA:n päättötyön, jossa on 92 sivua tekstiä. Printtasin sen vain kerran puolessa välissä kirjotusurakkaa, sillä silmäni ovat harjaantuneet näkemään ja aivoni prosessoimaan pitkiäkin online- tekstejä. Nyt vain pitäisi löytää oikeanlainen lukulaite, jolla lukea sähköisiä online- kirjoja. Olisiko kokeneimmilla digi- kirjan lukijoilla vinkkejä, minkälaisella vempaimella saisi aikaan parhaimpia online- lukukokemuksia?

torstai 24. maaliskuuta 2011

Minusta tuli huomaamattani bloggaaja

Työnohessa kolme vuotta kestäneet MBA- opintoni alkavat lähestyä loppuaan, sillä olen saanut ohjaajaltani painatusluvan päättötyölleni "sosiaalinen media johtamisvälineenä". Ilmassa pitäisi olla enemmänkin helpotuksen tunnetta, mutta nyt tuntuu lähinnä epäuskottavalta, voiko tämä olla totta. Lieneekö kyseessä kuitenkin enemmän pelko, että joudunko nyt lopettamaan SOME- blogaamiseni, jonka olen oppinut viimeisen vuoden aikana. Siispä ajattelin pohtia tässä blogissani, mitä bloggaaminen minulle merkitsee.

Opin bloggaamisen merkityksen tyttäreltäni, joka muutti asumaan rapakon taakse elokussa 2007. Hänen blogejaan Sanna San Franciscossa  oli kiva seurata. Myöhemmin, kun hän alkoi käyttämään enemmän Facebookia, niin myös bloggaaminen jäi. Itse aloin kirjoittamaan  työblogia tammikuussa 2009 ja samana vuona tein myös MBA- opinnoissa online business- kurssin blogeista johtamisvälineenä. Kesällä 2010 aloitin näiden sosiaalisen median blogien kirjoittamisen sekä suomeksi että englanniksi Katri's meaningful experiences. Halusin blogien kirjoittamisella selvittää, miten niillä voisi edistää tai tukea MBA:n päättötyöni tekemistä ja sitähän ne tekivät. Bloggaamiseni avulla sain jäsenneltyä niitä teemoja, jotka nousivat esiin tehdessäni tutkimusta. Blogatessani myös testasin ajatuksiani muiden kanssa  ja samanaikaisesti kirjoitusaikataulu loi ikään kuin työrytmin, jossa tutkimukseni eteni. Jokainen kirjoittamani SOME- blogi on päässyt tavalla tai toisella mukaan myös varsinaiseen päättötyöhöni, sillä käytin omia blogeni ns. toisijaisena lähdeaineistona tutkimuksessani. Nyt kuitenkin SOME- johtamisen välineenä bloggaamisen tarve on ikään kuin päättynyt, kun päättötyö valmistui. Miten tästä eteen päin?

Olen maaliskúun aikana pitänyt viisi esitystä sosiaalisesta mediasta johtamisvälineenä. Lisäksi sain juuri tietää että artikkelini on hyväksytty The Innovation for Competence- konferenssiin, joka pidetään toukokuussa Lahdessa. Siis luvassa on vielä pientä pinnistystä sosiaalisen median rintamalla, joista voisin halutessani blogata ennen kuin heittäydyn täysillä uuteen golf- kauteen. Olen huomannut että bloggaaminen on minulle nykyisin helppoa, sillä teemat tulevat aina kuin itsestään ja kirjoittamistakaan ei tarvitse väkisin pusertaa irti itsestä. Nyt kun olen löytytynyt tällainen bloggaamisen vireen, niin ehkä sitä ei kannata katkaista, kun se alkaa minusta tuntua luontevalta tavalta viestittää ja ilmasta itseäni. Siis viimeisen vuoden aikana minusta tuli ikään kuin huomaamattani bloggaaja. Ehkä laitan kuitenkin SOME- blogit kesätauolle ja keskityn golfaamiseen kesällä. Voihan se olla niinkin, että uudet golf- kokemukseni vaativat pääsyä blogien kautta ulos, sitä ei vielä tiedä.