perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kaksi kertaa teatterissa viikon aikana

Viimeisen kahden kuukauden aikana on nykyisellä työnantajallani ollut käynnissä YT- Yhteistoimintaneuvottelut, jossa tuotannollisin ja taloudellisten syiden perusteella neuvottelujen lopputulemana  67 henkilöä on irtisanomisuhan alla tänä vuonna. Seuraavan kahden vuoden ajan eli vuoteen 2015 mennessä sama kohtalo odottaa 113 henkilöä.

Viimeisen kuukauden aikana organisaation johtoa perehdytettiin oppikirjamaisesti toteuttamaan YT-prosessia. Johtoa valmennettiin myös itse ikävimmän asian eli irtisanomistilanteen toteuttamiseen. Nyt jos koskaan on työurani alussa suorittamallani sairaanhoitajakoulutuksella ja kymmenen vuotta kestäneellä hoitotyön kokemuksella ollut käyttöä myös johtamistyössäni. Eikä myöskään viimeisen kahden vuoden aikana suorittamistani ratkaisukeskeisen psykoterapeutin opinnoista ole ollut haittaa, kun olen työskennellyt keskellä kriisiorganisaatiota viime viikojen aikana.

Kuusi viikkoa kestäneen tiukasti suljetun YT-prosessin aikana työyhteisöt, joita sopeuttamistoimenpiteet koskivat olivat luonnollisesti kaiken valmennuksen ulkopuolella. Työyhteisöille YT-prosessin aiheuttamat vaikutukset alkavat vasta konkretisoitua, kun aletaan puhua työntekijöistä nimillä. Infoissa ja tiedotteissa olevat "sopeuttamistoimepiteiden kohteet" ja "tavoiteltavat säästettävät henkilötyövuodet" muuttuvat henkilöiksi, joita työntekijät tuntevat henkilökohtaisesti yhteisen työhistorian kautta.

Ensimmäiset pajunkissat 15.3.2013














Vaikka YT-prosessi päättyi ns. "hyvässä neuvotteluhengessä", alun sokki ja siitä seuraava kaaos tulee aiheuttamaan monenlaisia epävarmaan tulevaisuuteen liittyvät pelkotiloja, ahdistusta ja muita ei-toivottuja tunnekokemuksia jatkossakin. Päivä toisensa jälkeen ensimmäisten YT-neuvottelujen lopputulokset alkavat pikkuhiljaa konkretisoitua arjessa. Osa työntekijöitä joutuu lähtemään ja ainakin osalle työpaikkansa säilyttäneistäkin on syyllinen olo, että on saanut pitää työpaikkansa. 

Olin tämän YT-neuvottelujen päättymisviikon tiistaina katsomassa Helsingin yrittäjänaisten kanssa Armi Ratian elämänurasta kertovan näytelmän. Teatteriesityksen aikana oli draamaa näyttämöllä, kun Riitta Havukainen esitti loistavasti persoonallisuushäiriöistä päähenkilöä. Armi kuvattiin "luovana hulluna johtajattarena", joka omalla personallisuudellan pyöritti perheensä ja työyhteisönsä lisäksi myös valtakunnan päämiehiä Kekkosesta Donneriin. Kekkonen sai pitkävartisena puisena leipälapiona kyytiä Armin käsissä näyttämöllä. Viime aikoina on järjestetty koulutuksia narsisteista työpaikkakiusaajina. Kun tuota näytelmää katsoin, niin en yhtään epäile, etteikö kyseisille koulutuksille olisi kysyntää vielä jatkossakin.

 Draamaa oli myös kaksi kertaa katsomon puolella, kun molemmilla puoliajoilla katsoja sai sairauskohtauksen. Kun tilanne niin vaati, niin tulivat omat selkäytimessäni olevat hätäensiavuntaidot esiin muutamassa sekunnissa. Samalla huomasin, että olen edelleen aika ketterä hyppimään penkkirivien yli, näin tapahtui myös muutama vuosi aikaisemmin, kun elvytin katsojaa Lahden kaupunginteatterissa. Teatteri-illan paras kokemus oli kuitenkin se, kun tulevat yrittäjäkollegani toivottivat minut tervetulleeksi joukkoonsa ja rohkaisivat minua siirtymään yrittäjänuralle.

Näiden tuoreiden ja varsin dramaattisten teatterikokemusten siivittämänä menin tämän viikon torstaina (14.3.13) mukaan kuulemaan viimeistä YT-infoa, joka järjestettiin koulutuskonsernin henkilöstölle. Oliko vain yllättävä yhteensattuma, mutta paikka YT-infolle oli  Lahden Vanha teatterissali. Ajattelin etukäteen, että esille nousevien kiivaiden puheenvuorojen myötä hätäensiavuntaidoilleni voisi olla taas käyttöä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Henkilöstö valui sisään teatterisaliin verkkaisesti. Kuunteli toimitusjohtajan ½-tuntia kestäneen yksinpuhelun neuvotteluprosessista ja sen lopputuloksista. Kun lopuksi tuli tilaisuus esittää kysymyksiä, niin yhtään kysymystä ei esitetty ja tilaisuus päättyi. Ilmeet olivat vakavat ja koko henkilöstö oli aivan lamaantunut poistuessaan tilaisuudesta.

 Tuon tilaisuuden jälkeen jäin miettimään koko tätä kaksi kuukautta kestänyttä "YT-näytelmää". Nyt ei ole taida olla oikea hetki tarjota työnimua työkavereille eikä liene sopiva hetki peräänkuuluuttaa johtajille  "sydämen ääntä kulmahuoneeseen". Vaikka elämme keskellä kriisiä, niin eikö kuitenkin jokaisessa työyhteisössä olisi edes joitakin näkymiä käytössä olevista voimavaroista sekä valoisammasta ja postiivisemmasta tulevaisuudesta. En usko, että johtaja olisi koskaan liian aikaisessa vaiheessa luomassa uskoa parempaan tulevaisuuteen henkilöstölleen. Kriisin keskellä postiivisemman tulevaisuuden viestinnällä on todella todella suuri merkitys henkilöstön jaksamiselle.

Uskon vahvasti, että jokainen johtaja johtaa omalla esimerkillään. Joten johtajan tulee käyttää jokainen mahdollisuus henkilöstön kohtaamisessa viestiä positiivisista tulevaisuuden mahdollisuuksista. Sillä kas kummaa, se on nähty usein, kun sen positiivisen ajatuksen simenen on kylvänyt, niin asiat alkavatkin edetä sen suuntaan. Esimiesten tärkein tehtävä on saada henkilöstö näkemään/uskomaan positiiviseen ja parempaan tulevaisuuteen, jota kohti olemme menossa.

Vaikka koulutuskonsernissa parhaillaan odotetaan OKM:n leikkauksia nuorten ammatilliseen peruskoulutukseen, tulee sama kirje erittäin todennäköisesti sisältämään lisäystä aikuiskoulutukseen  nuorten aikuisten yhteiskuntatakuuna. Painopisteen siirtyminen aikuiskoulutukseen tulee osaltaan korvaamaan odotettavissa olevia leikkauksia nuorten koulutuksissa. Tähän on syytä uskoa, sillä ystävänpäivänä 14.2.2013 ammatilliseen aikuiskoulutukseen tuli useita päätöksiä uusista rahoituksista. Joten ainakin johtamani toimialan vuoden 2013 toinen talousarvion ennuste tulee olemaan huomattavasti parempi kuin ensimmäinen ennuste, joka laadittiin joulukuussa 2012. Ammatillisen aikuiskoulutuksen kasvun lisäksi positiivisia näkyjä tuleville vuosille on uudella ESR-kaudella, joka käynnistyy ensi vuonna.

Haluan tämän blogini avulla luoda uskoa paremmasta tulevaisuudesta: 1) henkilöille ja heidän läheisilleen, jotka ovat joutuneet irtisanomisen kohteeksi, 2) henkilöille, jotka ovat joutuneet tekemään irtisanomisia ja 3) henkilöille, jotka eivät itse ole osallisina, mutta sivusta seuraavat käynnissä olevia "YT-näytelmiä" eri puolella Suomea.  "YT-näytelmä-lajissa" ei ole voittajia ja sankareita. Enemmänkin itsensä voi kokea häviäjäksi olipa sitten irtisanotun tai irtisanojan roolissa.

Kaikesta huolimatta on hyvä muistaa, että kriisissä on aina kasvun ja uudistumisen mahdollisuus, jos jokainen vain sen pystyisi oivaltamaan omalla kohdallaan. Tämän vuoksi kannattaa käyttää riittävästi aikaa oman parempaan tulevaisuuteen suuntaavan henkilökohtaisen muutostoiveen kirkastamiseen. Sillä "muutos auttaa muuttuvaista muuttumaan".



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti