SOMEa 24/7 vai sopivasti sompaillen itselle sopivalla tavalla

Lähes SOMEttoman kesäloman jälkeen olen ollut hieman hakusessa, miten löytää taas sopiva online-offline- työskentelyrytmi. Olen kesällä pelannut golfia lähes joka päivä ja ollut aivan muualla kuin online- ympäristöissä. Täytyy tunnustaa, etten juuri kaivannut SOMEilua kesäloman aikana. Tosin eräänä tylsänä sateisena kesäpäivänä liittyin  muutamaan uuteen SOME- yhteisöön kuten Heia Heiaan, Localmindiin, Netlogiin ja Foursqureen, kun uteliaisuuttani halusin testata niiden toimintaa. Tuskinpa siinä ovat vielä viimeiset SOME- työkalut, joita tulen kokeilemaan, sillä sitä parasta SOME- työkalua ei ole vielä keksitty.

Olen viime viikon aikana tyhjentänyt työhuoneeni kaappeja, sillä vaihdan toimipistettä viereiseen rakennukseen. Samalla olen heittänyt kierrätykseen valtavat määrät A4- papereita siis kokousmuistiota, powerpoint- esityksiä, exel- taulukoita ja eri organisaatioiden esitteitä ja vuosikertomuksia, siis niitä paperidokumentteja, jotka on kopioitu online- versioista. Samalla olen löytänyt kasoittain klemmareita, kansioiden välilehtiä ja muovitaskuja. Ne kaikki olivat aikoinaan tarpeellisia, kun olen yrittänyt saada asioita järjestykseen. Nykyisin  pärjään hyvin yhdellä muistiokirjalla, johon voi koota ns. tärkeitä asioita siltä varalta, jos nettiyhteydet eivät pelaa tai olen muuten vaan kyllästynyt raahaamaan painavaa kannettavaa mukanani paikasta toiseen. En edes ole tiennyt, mitä kaikkea kaapit ovat pitäneet sisällään. Miksi ihmeessä paperimassoja pitänyt ns. "hillota" kaapeissa kaikki nämä vuodet?

Tässä siirtymävaiheessa uusiin työtiloihin uuden työyhteisön kanssa on mahdollisuus uudistua monella tapaa yhdessä uusien työtovereiden kanssa. Nyt se on päätetty. Ainakin itse aloitan vihdoinkin paperittoman toimistotyön. Yhdessä voisimme myös luoda uudenlainen online- offline- työskentelymallin hyödyntäen myös SOMEa työvälineenä esimerkiksi uuden työyhteisön sisäisessä viestinnässä. MBAn päättötyöni SOME johtamisvälineenä sisältää paljon esimerkkejä, kuinka SOMEa voisi hyödyntää työ- ja johtamisvälineenä. Täytyykin ehdottaa uudelle työyhteisölle SOME- työskentelyvaihtoehtoja perinteisen kokoustamisen kulttuurin rinnalle.

Olen huomannut, että minusta ei kuitenkaan ole 24/7- mallilla työskentelijäksi, ainakaan vielä ;). Yritän edelleen löytää itselle sopivinta online- offline olemisen mallia. Näyttää siltä, että mieluiten olisin korkeintaan 8 tuntia päivässä online muun työskentelyn lomassa ja korkeintaan viitenä päivänä viikossa. Tämä sen vuoksi, että ainakin minun aivoni kaipaavat välillä täydellistä lepoa online- työskentelystä, siis myös viikoittain ja  pitkin työvuotta eikä vaan loma-aikana.

Digi- vai paperikirja?

Törmäsin äskettäin LinkedInissä kyselyyn, jossa selvitettiin teemaa: digi- vai paperikirja. Kyselyyn vastanneita oli eripuolilta maailmaa 493 henkilöä, joista puolet naisia ja puolet miehiä. Kyselyn tuloksena oli, että digikirja voitti (n= 256, 52 %) rimaa hipoen paperikirjan (n= 237, 48 %). Digi- kirjaa luettiin mieluiten tietokoneelta eli läppäriltä tai pöytäkoneelta (n= 104, 21 %), lukulaitteelta (n= 78, 16 %), tabletilta (n=46, 9 %) ja älypuhelimelta (n= 28, 6 %). Kyselyyn vastanneista suurin osa oli yli 45- vuotiaita, joten ehkä se selittää, että paperikirjalla on edelleen suuri suosio lukijoiden joukossa.

Itse luen parhaillaan Uusi kultakausi- kirjaa, joka alaotsikko on "kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken". Kirja on perinteinen paperipokkari- kirja, josta maksoin 17 euroa kirjakaupassa. Olisin voinut ostaa kirjan myös sähköisenä versiona ja maksaa siitä silloin vain 11.90 euroa. Sähköinen versio olisi johdatellut lukukokemukseni useisiin linkkeihin (lähteisiin), joihin kirjassa viitattiin useamman kerran ja joita kaipasin lukemisen aikana. Tosin sähköinen lukukokemukseni olisi ensin edellyttänyt lukulaitteen hankkinmista. Lukulaitteiden mahdollisuudet ja hinnat vaihtelevat 200 - 800 € välillä, riippuen siitä haluaako pelkän lukulaitteen vai samalla kaupan päälle älypuhelimen tai vaikka tablettitietsikan.

Olen siis edelleen perinteisen paperikirjan lukija, vaikka voisin aivan yhtä hyvin olla digi- kirjan lukija. Olen huomannut, että olen viime vuosien aikana harjaantunut lukemaan pitkiä online- tekstejä. Vielä neljä vuotta sitten, kun tein väitöskirjaani, en jaksanut lukea kuin 4-6 sivua online- tekstiä. Kaikki sitä pidemmät tekstit piti aina printata luettavaksi. Tämän talven aikana tein MBA:n päättötyön, jossa on 92 sivua tekstiä. Printtasin sen vain kerran puolessa välissä kirjotusurakkaa, sillä silmäni ovat harjaantuneet näkemään ja aivoni prosessoimaan pitkiäkin online- tekstejä. Nyt vain pitäisi löytää oikeanlainen lukulaite, jolla lukea sähköisiä online- kirjoja. Olisiko kokeneimmilla digi- kirjan lukijoilla vinkkejä, minkälaisella vempaimella saisi aikaan parhaimpia online- lukukokemuksia?

Minusta tuli huomaamattani bloggaaja

Työnohessa kolme vuotta kestäneet MBA- opintoni alkavat lähestyä loppuaan, sillä olen saanut ohjaajaltani painatusluvan päättötyölleni "sosiaalinen media johtamisvälineenä". Ilmassa pitäisi olla enemmänkin helpotuksen tunnetta, mutta nyt tuntuu lähinnä epäuskottavalta, voiko tämä olla totta. Lieneekö kyseessä kuitenkin enemmän pelko, että joudunko nyt lopettamaan SOME- blogaamiseni, jonka olen oppinut viimeisen vuoden aikana. Siispä ajattelin pohtia tässä blogissani, mitä bloggaaminen minulle merkitsee.

Opin bloggaamisen merkityksen tyttäreltäni, joka muutti asumaan rapakon taakse elokussa 2007. Hänen blogejaan Sanna San Franciscossa  oli kiva seurata. Myöhemmin, kun hän alkoi käyttämään enemmän Facebookia, niin myös bloggaaminen jäi. Itse aloin kirjoittamaan  työblogia tammikuussa 2009 ja samana vuona tein myös MBA- opinnoissa online business- kurssin blogeista johtamisvälineenä. Kesällä 2010 aloitin näiden sosiaalisen median blogien kirjoittamisen sekä suomeksi että englanniksi Katri's meaningful experiences. Halusin blogien kirjoittamisella selvittää, miten niillä voisi edistää tai tukea MBA:n päättötyöni tekemistä ja sitähän ne tekivät. Bloggaamiseni avulla sain jäsenneltyä niitä teemoja, jotka nousivat esiin tehdessäni tutkimusta. Blogatessani myös testasin ajatuksiani muiden kanssa  ja samanaikaisesti kirjoitusaikataulu loi ikään kuin työrytmin, jossa tutkimukseni eteni. Jokainen kirjoittamani SOME- blogi on päässyt tavalla tai toisella mukaan myös varsinaiseen päättötyöhöni, sillä käytin omia blogeni ns. toisijaisena lähdeaineistona tutkimuksessani. Nyt kuitenkin SOME- johtamisen välineenä bloggaamisen tarve on ikään kuin päättynyt, kun päättötyö valmistui. Miten tästä eteen päin?

Olen maaliskúun aikana pitänyt viisi esitystä sosiaalisesta mediasta johtamisvälineenä. Lisäksi sain juuri tietää että artikkelini on hyväksytty The Innovation for Competence- konferenssiin, joka pidetään toukokuussa Lahdessa. Siis luvassa on vielä pientä pinnistystä sosiaalisen median rintamalla, joista voisin halutessani blogata ennen kuin heittäydyn täysillä uuteen golf- kauteen. Olen huomannut että bloggaaminen on minulle nykyisin helppoa, sillä teemat tulevat aina kuin itsestään ja kirjoittamistakaan ei tarvitse väkisin pusertaa irti itsestä. Nyt kun olen löytytynyt tällainen bloggaamisen vireen, niin ehkä sitä ei kannata katkaista, kun se alkaa minusta tuntua luontevalta tavalta viestittää ja ilmasta itseäni. Siis viimeisen vuoden aikana minusta tuli ikään kuin huomaamattani bloggaaja. Ehkä laitan kuitenkin SOME- blogit kesätauolle ja keskityn golfaamiseen kesällä. Voihan se olla niinkin, että uudet golf- kokemukseni vaativat pääsyä blogien kautta ulos, sitä ei vielä tiedä.

Sosiaalinen media: yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista online- työskentelyä

Sosiaalinen media tunnekokemuksena
Tämä blogini sai alkunsa siitä, kun olemme kollegoiden kanssa käyneet keskustelua ELSAssa (e- learning Salpauksessa, eli Moodle- oppimisalustalla), mistä sosiaalisessa mediassa oikeastaan on kyse. Itse vierastan koko ELSAa. Minulla on aina sellainen tunne kuin menisin kellariin töihin, kun avaan ELSAn auki. En löydä sieltä mitään ja keskustelut katoaa sinne kellarin sopukoihin kuten myös sähköpostiliikenteessä on tapana käydä. Jotenkin tuli mieleeni, että  "Mun koti ei ole ELSAssa" Sen sijaan viihdyn paljon paremmin esimerkiksi Facebookin ja Yammerin työskentely- ympäistöissä, siellä olevat näkymät jotenkin sopivat paremmin minulle. Minä en eksy niissä ja osaan liikkua niissä molemmissa ihan kotoisasti, joten siitä tulee turvallisuuden tunne online työskentelyyn. En myöskään viihdy Second Lifessa, sillä en ole koskaan oppinut kunnolla liikkumaan Katrilli Kling- avatar hahmollani ja en jaksa "leikkiä" toisella tekaistulla nimellä siinä ympäristössä. Mielummin olen läsnä omalla nimelläni ja naamallani niin online kuin kuin offline täällä realityssä. Siis nämä kaikki olivat tunnekokemuksia, minkä online työskentely-ympäristön/sosiaalisen median työkalun tunnen sopivan käyttööni parhaiten. Sekin on mahdollista, että turvallisuuden tunnetta ei tule lainkaan online työskentelyn yhteydessä. Kun kehitin  sosiaalisen median pikatestin niin huomasin tuntevani aika monta henkilöä, joille tuottaa vaikeuksia siirtyä käyttämään sosiaalisen median työkaluja osana työtä. Mistä johtuu, että niin monet ns. sosiaaliset ihmiset näyttävät menevän ikään kuin "kipsiin" online-ympäristöissä?

SOME- tarinan matka: nenäkkäin realitystä videon välityksellä SOME- yhteisöihin
Jotenkin näyttää olevan niin paljon helpompaa kommunikoida puhumalla nenäkkäin, kun on non-verbaaliviestintä tukena. Toisaalta nenäkkäin tapahtuvasta kommunikaatiosta ei jää jälkiä, ellei keskusteluja nauhoiteta tai videoida, kuten olemme alkaneet tekemään Salpauksen aamu-uutisissa. Olin eilen vieraana Salpauksen aamu-uutisissa. Samalla se oli ensimmäinen kokemukseni, miten videointia ja chat- mahdollisuutta voi yhdistää toisiinsa. Oliko kyseessä sosiaalisen median tapahtuma? Kyllä se oli, sillä siinä videon välityksellä oltiin reaaliaikaisesti online- yhteydessä n. 30 eri henkilöön. Heistä yksi lähetti chatin välityksellä uutisstudioon kysymyksen, josta käytiin realiaikaisesti keskustelua. Videota on jälkeen päin käynyt katsomassa useampi henkilö ja keskustelu teemasta on tämän jälkeen jatkunut Facebookissa, Twitterissä ja myös blogissani. Näin nenäkkäin nenäkkäin oleva tapahtuma siirtyi online- tapahtumaksi ja alkoi elämään omaa tarinaansa eri SOME- yhteisöissä.

Mitä on sosiaalinen media?
Sosiaalista mediaa ymmärretään ja määritellään kovin eri tavoin. Eikä siihen ole olemassakaan yhtä oikeaa vastausta. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt opiskeluni myötä ja käyttänyt SOMEa osana työtäni, olen päätynyt seuraavaan määrittelyyn sosiaalisesta mediasta. Sosiaalinen media on  online- työskentelyä yhteistoiminnallisesti ja yhteisöllisesti, jossa hyödynnetään SOME- työkaluja (mm. Facebook, Twitter, Yammer, LinkedIn, WIKIt, blogit tai vaikka Skype- puhelun käyminen samalla, kun työstää dokumenttia Google doceissa) ja muita internetin mahdollisuuksia yhteisen päämäärän saavuttamisessa. 

SOMEsta organisaation yhteisölliset "online-pikkuaivot"

Uutta teknologiaa ja SOMEa opiskelemassa
Olin 12-13.1.2011 ensimmäistä kertaa uuden teknologian messu- ja konferenssitapahtumassa Lontoossa. Osallistuin ensimmäisenä messupäivänä BETT International konferessin luentoihin ja opastettuun kierrokseen messualueella. Kaikissa puheenvuoroissa  & paneeleissa (yhteensä 11 kpl), joita seurasin nousi esiin SOMEn mahdollisuudet edistää: 1) oppimisen henkilökohtaistamista (personalization), 2) kestävän kehitystä, 3) tehokkuutta  ja taloudellisuutta , 4) organisaation IT- arkkitehtuurin tärkeyttä ja 5) oppimisen tapahtumista pilvissä. Ensimmäisen päivän suurin ihmetys oli se kuinka ala-asteikäiset käyttävät jo suvereenisti kaikkia SOME- työkaluja esim. Frog- tuotteet, joilla ala- ja yläasteikäiset SOMEilevat ja heidän vahemmat saavat SOME- & opiskelijahallinto- palveluita samasta työskentely-ympäristöstä.

Toisena messupäivänä osallistuin standeillä oleviin messutapahtumiin, joista mm. Mikrosoftin tulevaisuuden näkymät olivat kiinnostavia. Tarvitaanko tulevaisuudessa perinteellisiä kouluja lainkaan, kun kaikki tieto on online ja oppiminen on ajasta ja paikasta riippumatonta? Eniten vietin aikaa  Specialistic Schools and Academic Trust osastolla, jossa seurasin: esittelyjä iPhonen ja SOME- työkalujen käytöstä opetuksessa ja vanhempien osallistamiseen ja sitouttaminen SOME- opetukseen. Samat teemat, jotka tulivat esille konferenseissa edellisenä päivänä tulivat vastaan myös käytännön esimerkeissä messuosastoilla seuraavana päivänä.


Visio tulevaisuuden SOME- työskentelystä kouluissa
Paras SOME- koulu olisi sellainen, jossa kaikille opiskelijoille annettaisiin kannettavat läppärit käyttöön heti ensimmäisenä koulupäivänä, kun opiskelu alkaa. Näin tapahtuu esimerkiksi  Varsity college, Queensland Australia jossa kaikille opiskelijoille hankitaan kannettavat koneet ja motivaatio opiskeluun kasvaa. Siellä opiskelu henkilökohtaistetaan käyttäen erilaisia SOME- työkaluja ja oppimistulokset ovat erinomaisia sekä keskeyttäminen vähäistä. Myös Portugalissa hankitaan kaikille sekä opiskelijoille (ala- ja yläaste) että opettajille kannettavat koneet. Tämä "oppiminen pilvissä" tietysti edellyttää toimivaa läppäreitä käyttöön myös koko opetushenkilöstölle ja toimivaa langatonta verkkoa. Eikä siitä liene ainakaan haitaa, jos oppilaitosorganisaatiossa myös esimiehet ottavat käyttönsä SOME- työkalut johtamisen välinenä.

Viime aikoina olen alkanut ajatella, että SOME- työkalujen käyttö johtamisen välineenä on kuin työyhteisössä olisi käytössä yhteisölliset "online pikkuaivot". Asioita on muhimassa ja valmistelussa erilaisilla jaettujen dokumenttien työkaluilla kuten WIKIssä, Google Docissa tai vaikka keskusteluryhmissä Yammerissa. Miten halukkaita eri organisatioissa sitten ollaan yhteisölliseen online työskentelyyn? Tätä asiaa olen pohtinut esityksessäni  sosiaalisen median aiheuttamaa työnmuutostaeli siitä kuinka olemme muuttumassa online-offline työntekijöiksi vaiheittain: alun 0- taso SOME- torjusta, 1- tason SOME- epäilijän kautta, 2- tason SOME- kokeilijaksi ja lopulta 4- tason SOME- takoolaiseksi. Löydät SOME- käyttäjän pikatestin tuolta Slideshare- esityksestäni tai voit lukea siitä lisää seuraavasta englanninkielisestä SOME- blogistani, joka ilmestyy kahden viikon päästä.

SOMEn mahdollisuuksia: dokumenttien jakamisesta kohti yhteisöllistä online- työskentelyä

Tämän syksyn aikana olemme ottaneet WIKIn SOME- työkaluna käyttöön osana laatukuvausten tekemistä. Olen tämän työskentelyn aikana alkanut pohtimaan, mistä tässä yhdessä toteutetttavassa SOME- työskentelyssä oikeastaan on kyse. Olemmeko tekemässä dokumenttien työstämistä  yhdessä vai olemmeko  enemmänkin jakamassa osaamistamme yhteisöllisesti online?

Sosiaalisen median työkalujen käyttö vaatii käyttäjältään perehtymistä itse työkaluun esimerkiksi WIKIin, Google docsiin tai vaikka Facebookin ryhmätyökaluihin. Online- ryhmätyöskentelyyn ryhdyttäessä tulee siihen osallistuvilla olla selvillä yhteisen työskentelyn päämäärä konkreettisena  tuotoksena  esimerkiksi  dokumenttina, jonka rakenne ja sisältö tulee olla tietyn muotoinen. Osallistujien tulee olla selvillä  myös välitavoitteista, aikatauluista ja tehtäväjaoista eri asiantuntijarooleissa toimivien henkilöiden välillä. Tämä kaikki vaatii yhteistä sopimista eli pelinsäännöt online- työskentelylle. Tämän lisäksi tarvitaan vielä osallistujilta sitoutumista työskentelyyn ja vetäjältä kärsivällisyyttä ohjata työskentelyä kohti yhteistä päämäärää.

Seuratessaan työskentelyn etenemistä vetäjän tehtävänä on ohjata työskentelyä antamalla rehellistä palautetta osallistujille sekä kannustamalla, kehoittamalla, kritisoimalla, kysymällä, kiittämällä ja kommentoimalla ohjata osallistujien työskentelyä. Online- työskentelyn rinnalle tulee myös suunnitella nenäkkäin tapahtuvien tapaamisten aikataulut ja sisällöt  työskentelyn edistämiseksi. Toisaalta työskententelijät voivat käydä  keskustelua tekemästään työstä  esimerkiksi Facebookin keskusteluryhmässä tai vaikka Yammerissa, joka on otettu käyttöön omassa organisaatiossani SOME- työkaluna. Myös näitä online- keskusteluja tulee ohjata, jotta itse varsinainen yhteinen työn kohde edistyy halutulla tavalla.

Tämä kaikki tähänastinen oli SOME- työskentelyn osaamista, joka on vain opiskeltava ja osattava, jos aikoo työskennellä yhteisöllisesti online. Näkisin kuitenkin, että varsinainen haaste onkin ohjata "hartioiden välissä" tapahtuvaa sitoutumista  työskentelyyn. Nykyään kenelläkään ei tunnu olevan aikaa mihinkään uusiin asioihin, jotka muuttasivat jotenkin nykyisiä toimintamalleja. Jotenkin oletetaan, että uusien asioiden opiskelu tulisi tapahtua iltaisin ja viikonloppuisin ns. työajan ulkopuolella. Mistä ihmeestä meille on syntynyt sellainen käsitys, että online- työskentely ei kuuluisi työaikaan? Onko online- työskentely todella niin paljon arvottomampaa kuin nenäkkäin tapahtuma työskentely, että sitä ei voisi tehdä työaikana vai onko jostain muusta kyse?

Entä, jos kyse ei ole kummastakaan siis siitä, että ei ole osaamista työskennellä käyttäen SOME- työkaluja  tai siitä, ettei ole aikaa online- työskentelyyn. Mitä, jos kyseessä onkin ihan kokonaan kolmas väliin tuleva tekijä eli "minä itse". Olenko "minä itse" valmis jakamaan omaa osaamistani muiden kanssa online, jos oman osaamisen jakaminen ei ole luonteva toimintamalli nenäkkäin tapahtuvassa toiminnassakaan eli offlinessa. Olenko valmis laittamaan keskeneräisen tuotokseni jakoon muille kommentoitavaksi? Mitä kaikki muut ajattelevat minusta sen jälkeen, kun online- tekemiseni tulee dokumentoitua? Kokoustamisen kulttuurissa olen voinut aika huolettomasti höpöttää eikä sanomisistani ole jäännyt muuta kuin erilaisia tulkintoja ja mielikuvia jokaisen kokoukseen osallistuneen korvien välissä olevalle muistitikulle. Onko SOME- työskentelyn mukana tuoma työskentelyn avoimmuus ja työn tekemisen näkyväksi tekemä dokumentaatio liian iso muutos meille aikaisemmin yksin töitä tehneille ja nenäkkäin kokoustamisen kulttuurissa työskenneille? 

Näin joulun tullessa onkin hyvä hetki harjoitella yhteisöllistä työskentelyä realityssä, kun teemme jouluvalmisteluja. Samalla voi pohtia, miten jokainen voisi omalla kohdallaan kehittyä online- työskentelijänä käyttäessään erilaisia SOME- työkaluja.  Oma joulutraditioni on ollut leipoa karjalanpiirakoita jouluaattoaamuna. Tähän asti olen leiponut piirakat itse, sillä se sujuu paljon nopeammin yksin tehden omassa aikataulussani, kun ei tarvitse huomioida muiden sähellystä. Piirakoista tulee juuri sen näköisiä ja makuisia kuin haluan. Ainut ongelma tässä toimintamallissa on se, että kaikki haluavat syödä vastaleivottuja karjalanpiirakoita, mutta niiden tekemisen osaaminen ei siirry seuraavalle sukupolvelle. Tänä jouluaattona olen ajatellut harjoittella  yhteisöllistä karjalanpiirakoiden leipomista yhdessä tyttärieni kanssa. Tämä suunniteltu muutos edellyttää luonnollisesti yhteistä sopimista pelinsääntöjen muutoksesta, sillä seuraava sukupolvi on vuosien myötä oppinut, että jouluaattoaamuna voi rauhassa herätä leipomisen ääniin ja tuoksuun ja ryhtyä suoraan nauttimaan lämpimiä karjalanpiirakoita. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä, millä keinolla saan itseni lisäksi ja myös muut perheenjäsenet sitoutumaan uuteen toimintamalliin ja onko haluamani muutos edes saavutettavissa näin lyhyellä varoitusajalla.

Rauhallista online- offline- joulunaikaa kaikille ja SOME- onnea Vuodelle 2011!

Voihan vitsi ja sosiaalisen median monitorointi

Viivillä ja Wagnerilla on yli
28 000 fania Facebookissa (FB). Siis eipä ole ihme, että Wagneria ottaa joskus sydämestä, jos näytöllä ei ole jatkuvaa säpinää käynnissä. FB:n ympärille alkaa tulla muutenkin mukavia vitsejä, joiden avulla voi havainnollistaa muille, että mistä FB:issa on oikein kysymys. Tämä FaceBook in Reality YouTuben video ohjaa kädestä pitäen, miten FB toimii käytännössä.

Lähes joka organisaatio työstää parhaillaan kiivaaseen tahtiin sosiaalisen median etikettiä työntekijöilleen, niin tehdään myös meillä. Ennen kuin yhteisesti työstetty etiketti on otettu käyttöön ja SOME on osana arjen toimintaa, voi seuraavanlainen Social Media Sobriety Test estää joissakin tapauksissa tekemästä hölmöyksiä FB:ssa. FB:n ja muun sosiaalisen media tuleminen osaksi sarjakuvia, elokuvia, kirjallisuutta ja jokapäiväistä puhettamme osoittaa kuinka isosta toiminnan muutoksesta on oikeasti kysymys.

Vitsit sikseen nyt tulee vakavampaa asiaa nimittäin sosiaalisen median monitoroinnista. Olen oikeastaan oppinut monitoroinnin merkityksen SOMEssa kirjoittaessani näitä blogejani. Tuskinpa kirjoittaisin blogeja lainkaan, jos tekisin johtopäätelmiä blogieni lukijoista vain niiden blogisivulla saamaan kommentoinnin perusteella. Vain muutamat lukijat kommentoivat blogisivustolle. Enemmän henkilökohtaista palautetta saan esimerkiksi käytäväkeskusteluista ja Facebookin profiiliini. Blogien statistiikka näyttää helposti, miten paljon paljon blogeilla on lukijoita päivä, viikko, kuukausi ja koko ajalta kertymänä sekä, mistä lukijat tulevat (eri maat ja liikenteen lähteet; FB, Twitter, Google jne.).

Suomenkielisellä blogillani on ollut yhteensä 243 lukijaa syyskuun ja marraskuun 2010 välisenä aikana. 119 henkilöä luki blogini viimeisen kuukauden aikana. Englanninkielisellä blogillani on ollut yhteensä 339 lukijaa heinäkuun ja marraskuun 2010 välisenä aikana. 98 henkilöä luki blogini viimeisen kuukauden aikana. Olin pari viikkoa sitten Zenton toteuttamassa SOMEn käyttöön perehdyttävässä koulutuksessa. Tuossa erinomaisesti toteutetussa koulutuksessa silmäni avautuivat, kuinka yritykset voivat käyttää Facebookkia viestinnän ja markkinoinnin työkaluna erityisesti sitä monitoroitaessa. Tosin pelkkä monitorointi ei riitä, sillä se on vasta lähtökohta. Johdon pitäisi hyödyntää SOMEn monitorointia yhtenä liiketoiminnan ja myös toiminnan laadun arvioinnin työkaluna.

Joku varmaankin jo miettii, että minkälaisia johtopäätelmiä olen itse tehnyt omien SOME- blogieni monitoroinnista. Ensiksikin sen, että jatkan edelleen näiden SOME- blogieni kirjoittamista sekä suomeksi että englanniksi. Muutan vain kirjoitusrytmiä niin, että joka toinen viikko kirjoitan suomeksi ja joka toinen viikko englanniksi. Blogieni julkaisupäivä on tiistai. Kiitos tästä vinkistä Zenton somekoulutukselle. Toinen havaintoni on se, että opin koko ajan enemmän SOMEsta, mitä enemmän siitä kirjoitan ja jaan ajatuksiani/kokemuksiani muiden kanssa. Kolmanneksi olen huomannut sen, että blogeilleni on muodostumassa oma lukijakunta, joka on kiinnostunut myös samoista SOME- asioista kuin minä. Siis kiitos teille lukijat palautteesta komentteina blogisivulla, Facebookissa, Twitterissä, LinkedInissä, käytävillä, ruokalassa ja kadunkulmissa. Seuraava SOME- blogi ilmestyy joulukuun puolessa välissä ja silloin on siis englanninkielisen SOME- blogin vuoro.