Kaksi kertaa teatterissa viikon aikana

Viimeisen kahden kuukauden aikana on työyhteisössäni ollut käynnissä YT- neuvottelut, jossa tuotannollisin ja taloudellisten syiden perusteella neuvottelujen lopputulemana  67 henkilöä on irtisanomisuhan alla tänä vuonna. Seuraavan kahden vuoden aikana eli vuoteen 2015 mennessä saman kohtalon kohtaa alustavan tiedon mukaan 113 henkilöä.

Viimeisen kuukauden aikana organisaation johtoa perehdytettiin oppikirjamaisesti toteuttamaan YT-prosessia. Johtoa valmennettiin myös itse ikävimmän asian eli irtisanomistilanteen toteuttamiseen. Nyt jos koskaan on työurani alussa suorittamallani sairaanhoitajakoulutuksella ja kymmenen vuotta kestäneellä hoitotyön kokemuksella ollut käyttöä myös johtamistyössäni. Eikä myöskään viimeisen kahden vuoden aikana suorittamistani ratkaisukeskeisen psykoterapeutin opinnoista ole ollut haittaa, kun olen työskennellyt keskellä kriisiorganisaatiota viime viikojen aikana.

Kuusi viikkoa kestäneen tiukasti suljetun YT-prosessin aikana työyhteisöt, joita sopeuttamistoimenpiteet koskivat olivat kaiken valmennuksen ulkopuolella. Työyhteisöille YT-prosessin aiheuttamat vaikutukset alkavat vasta konkretisoitua, kun aletaan puhua työntekijöistä nimillä. Infoissa ja tiedotteissa olevat "sopeuttamistoimepiteiden kohteet" ja "tavoiteltavat säästettävät henkilötyövuodet" muuttuvat työkavereiksi, joita työntekijät tuntevat henkilökohtaisesti yhteisen työhistorian kautta.

Ensimmäiset pajunkissat 15.3.2013

Vaikka YT-prosessi päättyi ns. "hyvässä neuvotteluhengessä", alun sokki ja siitä seuraava kaaos aiheuttaa monenlaisia epävarmaan tulevaisuuteen liittyvät pelkoja, ahdistusta ja muita ikäviä tunnekokemuksia jatkossakin. Päivä toisensa jälkeen ensimmäisten YT-neuvottelujen lopputulokset alkavat pikkuhiljaa konkretisoitua arjessa. Osa työntekijöitä joutuu lähtemään ja osalle työpaikkansa säilyttäneistäkin on syyllinen olo, että on saanut pitää työpaikkansa. 

Olin tämän YT-neuvottelujen päättymisviikon tiistaina katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa kanssa Armi Ratian elämänurasta kertovan näytelmän. Teatteriesityksen aikana oli draamaa näyttämöllä, kun Riitta Havukainen esitti loistavasti persoonallisuushäiriöistä päähenkilöä. Armi kuvattiin "luovana hulluna johtajattarena", joka omalla personallisuudellan pyöritti perheensä ja työyhteisönsä lisäksi myös valtakunnan päämiehiä Kekkosesta Donneriin. Kekkonen sai pitkävartisena puisena leipälapiona kyytiä Armin käsissä näyttämöllä. Viime aikoina on järjestetty koulutuksia narsisteista työpaikkakiusaajina. Kun tuota näytelmää katsoin, niin en yhtään epäile, etteikö kyseisille koulutuksille olisi kysyntää vielä jatkossakin.

 Draamaa oli myös kaksi kertaa katsomon puolella, kun molemmilla puoliajoilla katsoja sai sairauskohtauksen. Kun tilanne niin vaati, niin tulivat omat selkäytimessäni olevat hätäensiavuntaidot esiin muutamassa sekunnissa. Samalla huomasin, että olen edelleen aika ketterä hyppimään penkkirivien yli, näin tapahtui myös muutama vuosi aikaisemmin, kun elvytin katsojaa Lahden kaupunginteatterissa.

Näiden tuoreiden ja varsin dramaattisten teatterikokemusten siivittämänä olin tämän viikon torstaina (14.3.13) mukana viimeisessä YT-infossa, joka järjestettiin koulutuskonsernin henkilöstölle. Oliko vain yllättävä yhteensattuma, mutta paikka YT-infolle oli riitävän suurena tilana Lahden teatterissali. Ajattelin etukäteen, että esille nousevien kiivaiden puheenvuorojen myötä hätäensiavuntaidoilleni voisi olla taas käyttöä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Henkilöstö valui sisään teatterisaliin verkkaisesti. Kuunteli toimitusjohtajan ½-tuntia kestäneen yksinpuhelun neuvotteluprosessista ja sen lopputuloksista. Kun lopuksi tuli tilaisuus esittää kysymyksiä, niin yhtään kysymystä ei esitetty ja tilaisuus päättyi. Ilmeet olivat vakavat ja koko henkilöstö oli aivan lamaantunut poistuessaan tilaisuudesta.

 Tuon tilaisuuden jälkeen jäin miettimään koko tätä kaksi kuukautta kestänyttä YT-prosessia. Nyt ei ole taida olla oikea hetki tarjota työnimua työkavereille eikä liene sopiva hetki peräänkuuluuttaa johtajille  "sydämen ääntä kulmahuoneeseen". Vaikka elämme keskellä kriisiä, niin eikö kuitenkin jokaisessa työyhteisössä olisi edes joitakin näkymiä käytössä olevista voimavaroista sekä valoisammasta ja postiivisemmasta tulevaisuudesta. En usko, että johtaja olisi koskaan liian aikaisessa vaiheessa luomassa uskoa parempaan tulevaisuuteen henkilöstölleen. Kriisin keskellä postiivisemman tulevaisuuden viestinnällä on todella todella suuri merkitys henkilöstön jaksamiselle.

Uskon vahvasti, että jokainen johtaja johtaa omalla esimerkillään. Joten johtajan tulee käyttää jokainen mahdollisuus henkilöstön kohtaamisessa viestiä positiivisista tulevaisuuden mahdollisuuksista. Sillä kas kummaa, se on nähty usein, kun sen positiivisen ajatuksen simenen on kylvänyt, niin asiat alkavatkin edetä sen suuntaan. Esimiesten tärkein tehtävä on saada henkilöstö näkemään/uskomaan positiiviseen ja parempaan tulevaisuuteen, jota kohti olemme menossa.

Vaikka koulutuskonsernissa parhaillaan odotetaan OKM:n leikkauksia nuorten ammatilliseen peruskoulutukseen, tulee sama kirje erittäin todennäköisesti sisältämään lisäystä aikuiskoulutukseen  nuorten aikuisten yhteiskuntatakuuna. Painopisteen siirtyminen aikuiskoulutukseen tulee osaltaan korvaamaan odotettavissa olevia leikkauksia nuorten koulutuksissa. Tähän on syytä uskoa, sillä ystävänpäivänä 14.2.2013 ammatilliseen aikuiskoulutukseen tuli useita päätöksiä uusista rahoituksista. Joten ainakin johtamani aikuiskoulutuksen toimialan vuoden 2013 toinen talousarvion ennuste tulee olemaan huomattavasti parempi kuin ensimmäinen ennuste, joka laadittiin joulukuussa 2012. Ammatillisen aikuiskoulutuksen kasvun lisäksi positiivisia näkyjä tuleville vuosille on uudella ESR-kaudella, joka käynnistyy ensi vuonna.

Haluan tämän blogini avulla luoda uskoa paremmasta tulevaisuudesta: 1) henkilöille ja heidän läheisilleen, jotka ovat joutuneet irtisanomisen kohteeksi, 2) henkilöille, jotka ovat joutuneet tekemään irtisanomisia ja 3) henkilöille, jotka eivät itse ole osallisina, mutta sivusta seuraavat käynnissä olevia YT-proseseja eri puolella Suomea.  YT-prosissa ei ole voittajia ja sankareita. Enemmänkin itsensä voi kokea häviäjäksi tai menettäjäksi olipa sitten irtisanotun tai irtisanojan roolissa.

Kaikesta huolimatta on hyvä muistaa, että kriisissä on aina kasvun ja uudistumisen mahdollisuus, jos jokainen vain sen pystyisi oivaltamaan omalla kohdallaan. Tämän vuoksi kannattaa käyttää riittävästi aikaa oman parempaan tulevaisuuteen suuntaavan henkilökohtaisen muutostoiveen kirkastamiseen. Sillä "muutos auttaa muuttuvaista muuttumaan".

Lupa olla onnellinen ja ajatella positiivisesti

Hyvät blogieni lukijat, Uusi vuosi uudet kujeet.  Nyt kääntyy uusi lehti blogieni sisällöissä. Jatkossa en enää kirjoita niin paljoa sosiaalisesta mediasta, sillä minusta siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Yhteisöllinen online- työskentely on tullut osaksi meidän jokaisen arkea jollain tapaa. Jokainen henkilö, työntekijä ja työyhteisö joutuu hakemaan omat toimintamallinsa, miten sosiaalista mediaa käyttää eri tasoilla intra-, extra- ja/tai internetympäristöissä.

Itse näen niin, että erityisesti sosiaalisen intranetin kehittäminen tulee edistämään työyhteisöjen sisäistä työskentelyä yhteisölliseen online- työskenetelyn suuntaan. On hieno asia, että päästään vähitellen irti passiivisista "ilmoitustaulu introista". Organisaatioissa vain tarvitaan "tulisieluja" erityisesti johtajissa, joilla on näkyä ja osaamista viedä yhteisöllistä online- työskentelyä eteenpäin, sillä kaikki uudet asiat kokevat aina vastustusta. Toinen näky tulevaisuuteen on palvelumuotoilun tuleminen myös osaksi arkista elämämme. Itseäni siinä kiinnostaa erityisesti, kuinka asiakkaiden face-to-face- palvelukokemukukset saadaan tuntumaan yhtä hyviltä myös online- ympäristöissä esimerkiksi organisaation www- sivuilla. Helsingin sosiaaliviraston sosiaalipalvelujen e-design hanke on hieno avaus palvelumuotoilun kehittämisessä. Palvelumuotoilu tulee varmasti jatkossa työllistämään niin graafisiasuunnittelijoita kuin web-suunnittelijoitakin.

Mikä se "uusi sivu" sitten on tälle mun blogilleni. Lyhyesti sanottuna kyseessä on onnellisuuden etsiminen niin työn tekemisestä kuin sen johtamisesta. Palasin joululomalta San Franciscosta loppiaisena. Ostin lentokentältä Harvard Business Review- lehden. Paluumatka Amerikan mantereen ja Atlantin yli sujui todella "kuin siivillä", sillä lehden vuoden ensimmäinen numero sisälsi lukuisia erinomaisia artikkeleita, kuinka ihmisten onnellisuus työssä lisää organisaatioiden tuottavuutta.

Lehteä lukiessani ajattelin, että voiko tämä olla totta, voidaanko nyt todellakin alkaa puhua siitä, että työssä voi olla ja on jopa  lupa olla myös onnellinen. Onko vihdoinkin "otsasi hiessa pitää sinun leipäsi tienattava"- ajattelumalli siirtymässä menneisyyteen?

Nykyisin tuntuu siltä, että kaikki viralliset viestimet sisältävät suurimmaksi osaksi vain negatiivisiä uutisia talouden kurjistumisesta ja sen tuomista vastoinkäymisistä niin globaalisti kuin paikallisesti. Niin vähän viestitään positiivisista asioista, jotka tekevät ihmisen myös onnelliseksi, vaikka kuitenkin olemme jatkuvasti myös onnellisten asioiden ympäröimiä.

 Nyt alkaa siis uusi onnellisuuden ja positiivisten asioiden esille nostamisen aikakausi. Lupaan välittää tämän blogini kautta tutkittua tietoa siitä, kuinka onnellisuus ja positiivinen  ajattelu edistävät  hyvinvointia niin henkilökohtaisella kuin työyhteisönkin tasolla.